National Sermons

Sana synti on kreikan kielestä suoranaisesti käännetty niinkuin se

merkitsee eikä sen tarkotuksen mukaan, mihin se tähtää; ja se että

jokainen harha-askel tuopi mukanaan rangaistuksen, on minulle paras

sanoma ja antaa minulle toivoa sekä minua itseäni että jokaista

ihmisolentoa varten, joka on ollut, joka on ja joka tulee, sillä minä

näen heidät kaikki isällisen kasvatuksen alaisina lapsina, jonka

kautta he oppivat tuntemaan ja käyttämään omia voimiaan Jumalan

huoneessa, maailman kaikkeudessa, ja Jumalan työssä; ja siinä määrin

kuin he oppivat tekemään tätä, saavuttavat he pelastuksen — tämä sana

käännettynä: hengen hyvinvointi ja täydellisyys, joka samoin kuin

ruumiin hyvinvointi palkitsee itsensä.

Letters and Memories.

Jos se ajatus, että teitä rangaistaan syntinne tähden, tulee murheena

ylitsenne, niin murehtikaa syntiänne, vaan elkää sitä onnea, jota ne

ovat estäneet. Kiittäkää ennemmin Jumalaa, että Hän pysähytti teidät

ajoissa, ja muistakaa Hänen lupauksensa siitä, että Hän kohottaa

meidät, jos otamme opiksi Hänen kurituksensa.

Letters and Memories.

Voi kuinka moni ymmärtämätön ihmisraukka, joka elää kurjuudessa ja

häpeässä, jolla on paha omatunto ja murheellinen sydän, koettaa

unhottaa syntinsä ja surunsa; mutta se ei kuitenkaan onnistu. Hän

on sairaana ja väsyneenä synnistä. Hän on onneton ja tietää tuskin

itsekään miksi. Hänen sydämessään on halu, kaipuu, nälkä johonkin

parempaan. Silloin hän alkaa muistella taivaallisen Isänsä kotia.

Vanhoja sanoja, joita hän oppi lapsuudessaan, vanhoja hyviä sanoja

hänen katekismostaan ja Raamatustaan johtuu hänen mieleensä. Hän oli

unohtanut ne, kenties nauranut niille hulluutensa päivinä. Mutta nyt

tulevat ne esiin, hän ei tiedä mistä, aivan kuin sievät hengettäret,

jotka liitelevät esille. Ja hän häpiää niitten edessä. Tuo vanha ja

rakas opetus vetää nuhteita hänen tuntonsa eteen, ja lopuksi sanoo

hän: »Suokoon Jumala, että jälleen olisin pieni lapsi; vielä kerran

pieni viaton lapsi äitini sylissä! Ehkä minä olen ollut mieletön

ja nuo vanhat sunnuntaikirjat olivat oikeassa. Minä olen kaikessa

tapauksessa surkuteltava! Minä luulin olevani oma herrani; vaan kenties

kun kaikki ympäri käydään, onkin Hän, josta luin noissa vanhoissa

sunnuntaikirjoissa, minun Herrani. Kaikessa tapauksessa en minä ole oma

herrani; minä olen orja. Kenties olen minä taistellut Häntä vastaan,

Herraa Jumalaa vastaan, koko tuona aikana, ja nyt on Hän näyttänyt

minulle, että Hän on voimallisin meistä kahdesta.»

Kun Herra on vetänyt ihmistä näin pitkälle, pysähtyykö Hän silloin?

Ei, Hän ei jätä työtään keskentekoiseksi. Jos työ jääpi puolitiehen,

silloin on pysähtymiseen meidän syymme, Hän ei pysähdy. Joka Hänen

luokseen tulee, tulkoonpa sekavalla, tyhmällä taikkapa vielä

jäykällä tavalla, sitä ei Hän suinkaan heitä ulos. Hän tekee heidät

mahdollisesti vielä murheellisemmiksi parantaakseen heitä tuosta

sekavuudesta ja jäykkyydestä; sillä Hän on lääkäri, joka ei koskaan

lähetä potilasta pois luotaan tai anna hänen odottaa tuntiakaan.

National Sermons.

Tuo siunattu Augustinus tuli tuntemaan, ettei hän koskaan voisi

voittaa omia syntiään tuumimalla itsensä kanssa eli jollain muulla

tavalla, ennenkuin hän tuli tuntemaan Jumalan ja näkemään että Jumala

on Herra. Ja kun hänen henkensä oli murtunut, kun hän näki olevansa

hullu ja sokea — silloin tulivat esille ne vanhat sanat, mitä hän oli

oppinut äitinsä helmoissa, ja hän ymmärsi että Jumala oli valvonut

hänen tähtensä ja johtanut häntä; Hän oli sallinut hänen kulkea vääriä

teitä ainoasti näyttääkseen hänelle kuinka hullua on kulkea väärillä

urilla; Hän oli pitänyt huolta hänestä, kulettanut häntä, puhunut

omantunnon kautta, houkutellut häntä takasin ainoan totisen onnen

puoleen, aivan kuin rakastava isä menettelee uppiniskaisen, itsepäisen

lapsen kanssa; ja hänestä tuli muuttunut ihminen. Johtakoon Jumala

suuressa laupeudessaan meitä tähän siunattuun tilaan, silloin kun Hänen

aikansa on. Ja jos Hän johtaa meitä siihen, ei se niin paljoa merkitse,

tulemmeko siihen ilon vai surun kautta, kunnian tai häpeän kautta,

Edenin puiston tai kuoleman varjon laakson läpi. Sillä mitä se tekee,

jos lääke on katkera, kunhan se pelastaa elämämme?

National Sermons.

Teidän synnin tuntonne ei ole haaveilua; se on yksinkertasesti,

luullakseni, varmuus tosiasioista. Mitä tulee teidän Kristuksen tykö

auttamiseen, luulen minä etten voi viedä teitä yhtäkään tuumaa. Minä

en voi nähdä mitään muuta toivoa kuin rukouksessa lähestyä Häntä

itseään ja sanoa: »Herra, jos Sinä olet täällä, jos Sinä ollenkaan olet

olemassa, jos tämä kaikki ei ole valhetta, täytä silloin kuuluisat

lupauksesi, anna minulle rauha ja syntien anteeksi antamus ja tunto

siitä, että joskin minä olen paha, Sinä kuitenkin rakastat minua vielä,

vaikka sinä näet kaikki, ymmärrät kaikki ja sentähden pidät huolta

kaikesta!»

Näin on minun pitänyt tehdä entisinä aikoina, vaatia Häntä ulkonaisessa

pimeydessä ja yön hiljaisuudessa, kunnes olin odottamaisillani, että

Hän julistaisi oman kunniansa ilmestymisellään, niinkuin Hän teki

Paavalille ja Johannekselle; mutta Hän vastasi vain hiljaisella

huminalla; se oli kuitenkin kylliksi.

Letters and Memories.

— — — Rakas ystävä, meidän elämän salaisuus on asettaa aikomuksemme ja

luonteemme Hänen eteensä, joka ne on luonut ja huutaa: »Puhdista Sinä

minut, ainoasti silloin tulen minä puhtaaksi. Sinä vaadit totuutta

sydämen sisimmässä. Sinä tahdot opettaa minua ymmärtämään salattua

viisautta.» Ps. 51:8,9. Mikä usko olisikaan perinpohjaisempi? Jos

kerran on Jumala, joka alusta loi meidät, niin tottapa totisesti Hän,

joka loi, voipi myöskin johtaa luotunsa oikeaan, jos se horjahtaa

syrjään. Onko oppi uudesta syntymisestä ja uudistuksesta ihmeellisempi

kuin luomisen tapahtuma?

Letters and Memories.

Mitä sanoo nuoruuden synneistä 130 Psalmi? »Jos Sinä, Herra, kostat

synnit, Herra, kuka silloin pysyy? Kuitenkin on Sinun tykönäsi anteeksi

antamus, että Sinua peljättäisiin.» Enkä minä tiedä, miten meidän

paremmin on peljättävä Jumalaa kuin tekemällä työtä siinä erityisessä

kutsumuksessa, minkä Hän on meille antanut, luottaen siihen että Hän

antaa sen tulla meidän kanssaihmistemme hyödyksi, jos Hän kerran meitä

työssään tarvitsee. Elä ole sentähden täynnä napinaa tai epäilystä,

mutta tee vain se velvollisuus, mikä sinua lähinnä on.

Letters and Memories.

Niin, se on lohdutuksemme, se on toivomme, että Kristus, tuo suuri

Auttaja, suuri Lääkäri, voipi vapauttaa ja tahtoo vapauttaa meidät

vanhain syntiemme jäännöksistä, meidän omain erehdystemme seurauksista

— ei yhtäkkiä, ei ihmeen kautta, vaan pitkällisen kasvatuksen kautta.

Se on ehkä parempi meille, ettei Hän yhtäkkiä paranna meitä, sillä

muuten kuvailisimme synnin olevan helpon asian, minkä voimme heittää

pois luotamme, milloin tahansa meitä haluttaa, emmekä ymmärtäisi

sen olevan sisällisen taudin, joka murtaa meidät ja hävittää, ja

jonka palkka on kuolema. Sentähden on se niin, että koska Kristus

rakastaa meitä, vihaa Hän meidän syntejämme eikä voi kärsiä niitä

tai antaa meidän elää niissä, vaan tahtoo kurittaa niitä, ja Hän on

niin armollinen ja rakkautta täynnä, että jatkaa kuritustaan, niin

kauvan kuin varjo tai jäännöskään synnistä on meissä. Heittäytykäämme

sentähden Kristuksen, tuon suuren Lääkärin käsiin ja rukoilkaamme Häntä

parantamaan meidän haavoitetun sydämemme ja puhdistamaan turmeltuneen

sielumme sekä jättäkäämme Hänen valtaansa, miten Hän sen tahtoo tehdä.

Olkaamme tyytyväiset siitä, että meitä kuritetaan ja puhdistetaan.

Antakaamme Hänen menetellä meidän kanssamme, niinkuin Hän parhaiten

sopivaksi katsoo, niinkuin Hän muinaisina aikoina menetteli Davidin

kanssa, jolle Hän antoi synnin anteeksi, vaan kuitenkin rankaisi lapsen

kuolemalla. Antakaamme Hänen tehdä kanssamme, mitä Hän tahtoo, sillä

Hän aina pyhän tahtonsa mukaan tekee meidät hyviksi ihmisiksi.

All Saints’ Day Sermons.

Minun uskoni on, että Jumala tahtoo rangaista (eikö Hän ole jo

rangaissut) jokaisen väärän teon, minkä olen tehnyt, ellen minä kadu

— s.o. ellen muuta käytöstäni siinä suhteessa; ja että Hänen helpoin

lyöntinsä on kyllin kova murtamaan luut ja ytimet. Mutta en tahtoisi

sanoa kenestäkään ihmisolennosta, jonka olen nähnyt tämän maan

päällä, ettei heillä ole mitään toivoa tai että jos he vanhurskaan

rangaistuksen katkerissa tuskissa avaisivat silmänsä ja näkisivät oman

mielettömyytensä ja muuttaisivat mieltään, niin ei sittekään Jumala

tahtoisi anteeksi antaa heille; en koko maailman ja sen hallitsijain

vuoksi tahtoisi niin sanoa. Minä en ole koskaan nähnyt yhtään ihmistä,

jossa ei olisi ollut jotain hyvää, ja minä uskon Jumalan näkevän sen

hyvän paljoa selvemmin ja rakastavan sitä paljoa syvemmin kuin minä

voin; sillä Hän itse istutti sen ihmiseen, ja sentähden on oikein

uskoa, että Hän tahtoo kasvattaa ja vahvistaa sitä hyvää ja kurittaa

ihmistä, jolla se hyvä on, kunnes hän tottelee sitä, rakastaa sitä ja

antautuu sille; minä en epäile että semmoinen ihminen, jos hän ei ole

kasvatettu ja on hidas, pitää semmoista kuritusta kauheana, ja se onkin

sitä parempi hänelle. Enempää en voi sanoa.

Letters and Memories.

Jos ihminen todellakin uskoisi olevansa Isän kasvatuksen alainen lapsi,

uskoisi hän kaiken, mikä tapahtuu, olevan osan tätä kasvatusta. Ja

semmoinen ihminen, joka rukoilisi näin ja tekisi työtä tähän suuntaan

ja pitäisi johtotähtenään tätä: »Isä meidän, pyhitetty olkoon Sinun

nimesi, lähestyköön Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi niin

maassa kuin taivaassa», ja joka rukoilisi jokapäivästä leipäänsäkin

siitä syystä eikä mistään muusta, minä uskon hänen tulevan kokemaan,

että itserakkaus ja itsekkyys kuolee pois hänestä ja toimellinen

hyväntahtoisuus kasvaa sijaan. Hän tulisi huomaamaan, että kärsityt

surut ja ohi menneet lankeemiset näkyisivät odottamatta koituvan

hänelle käytännölliseksi hyödyksi ja sitä tehden muillekin, ja

riemukseen hän huomaisi, että hänen Isänsä oli kasvattanut häntä,

vaikka hän kuvaili kasvattavansa itseään; eikä hän saisi aikaa eikä

tilaisuutta vaivata päätään etsimällä vaikuttimia toimiinsa; mutta hän

yksinkertasesti tekisi, mitä hänen eteensä tulisi hänen voimillaan

tehtäväksi.

Letters and Memories.

Menkäämme eteenpäin! Jumala johtaa meitä; vaikka me olemme sokeat

itsessämme, olisimmeko siltä arkoja seuraamaan? Minä en näe tietäni

enkä välitä siitä; mutta minä tiedän, että Hän näkee oman tiensä, ja

että minä näen Hänet ja että minä en voi uskoa Hänen kaikista meidän

synneistämme huolimatta tahtovan unohtaa armollisia lupauksiaan. »Jotka

Häntä katsovat, heidät valaistaan; heidän kasvonsa ei tule häpeään.»

Ps. 34:6.

Minä tiedän olevani kurja, vaikeroiva, hidas, petollinen, uskoton

olento, jolla on vaikea rukoilla; mutta minä tiedän senkin että on

olemassa Yksi, joka johtaa minua ja jouduttaa minua, kun en antaisi

johtaa itseäni, joka on antanut ja joka tahtoo antaa minun kulkea Hänen

teillään ja tehdä Hänen töitään, ja sen tekee Hän joko miellyttävillä

tai vastenmielisillä keinoilla.

Letters and Memories.

Ole hyvässä turvassa! Kun jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan,

pelastaa hän sielunsa, niin että se _elää_ — eikä hänen syntiään ja

pahuuttaan enää muistella. Kuinka suuri sinun syntikuormasi voipi olla

(jos voidaan puhua mistään mitasta hengellisessä), en minä tiedä. Mutta

sen minä tiedän, että niin kauvan kuin pidät syyllisyytesi tunnon

hereillä ajatuksissasi, olet sinä vanhurskautettu Hänen ajatuksissaan;

niin kauvan kuin sinä asetat synnit Hänen kasvoinsa eteen, heittää Hän

ne selkänsä taakse.

Letters and Memories.

Tämä on evankeliumi, suloinen sanoma langenneille ihmisille, että

Jumalan istuimella istuu yksi Ihminen, jolle on annettu kaikki valta

taivaassa ja maan päällä; että maailman kohtalo ja kaikki, mikä siinä

on, auringon ja tähtien kohtalo, kuningasten ja kansakuntain kohtalo,

jokaisen publikaanin ja porton kohtalo, niitten kohtalo, jotka ovat

kuolemassa ja tuonelassa, kaikki riippuu Jesuksen pyhästä sydämestä,

siitä sydämestä, joka itki Hänen ystävänsä Latsaruksen haudalla; siitä

sydämestä, joka itki Jerusalemin tähden; siitä sydämestä, joka sanoi

siunatulle Magdalenalle, tuolle syntiselle naiselle: »Mene rauhassa,

sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut»; siitä sydämestä, joka

suree jokaisen syntisen ja eksyväisen sielun tähden koko Jumalan

maan päällä ja huutaa kaikille: »Miksi pitäisi teidän kuoleman, sinä

Israelin huone? Sillä en Minä ollenkaan iloitse hänen kuolemastaan,

joka kuolee, sanoo Herra, Herra; sentähden kääntykää, ja te saatte

elää.» Hes. 18:31,32. »Tulkaa Minun tyköni kaikki, jotka työtä teette

ja olette raskautetut, ja Minä tahdon teitä virvoittaa.» Mat. 11:28.

National Sermons.

Tämä on se sanoma, jonka Kristuksen ruumiin ja veren siunattu

sakramentti tuopi sinulle, että sinä jokapäiväsistä synneistäsi ja

rikoksistasi huolimatta voit katsoa Jumalaan sinun Isänäsi; Herraan

Jesukseen elämänäsi; Pyhään Henkeen johtajanasi ja kulettajanasi. Sen

sanoman tuopi se myös, että joskin sinä olet kadotettu poika, on sinun

Isäsi koti sinulle vielä avoinna; sinun Isäsi ijankaikkinen rakkaus on

valmiina tulemaan sinua vastaan jo kauvempaa siinä silmänräpäyksessä

kuin sinä sydämestäsi huudat: »Isä, minä olen syntiä tehnyt enkä

enää ole kelvollinen sinun lapseksesi kutsuttavaksi»; ja että sinun

on käännyttävä ja Jumalan, sinun Isäsi, luo mentävä, ei ainoasti

kerta kaikkiaan, vaan joka viikko, joka päivä, joka tunti, niin usein

kuin sinä unohdat Hänet ja olet tottelematon Hänelle. Tämä on sen

siunatun sakramentin sanoma — että joskaan sinä et voi nauttia sitä

oman vanhurskautesi nojalla, voit sinä nauttia sitä Hänen moninaisen

ja suuren laupeutensa tähden; että vaikk'et sinä ole kelvollinen

kokoomaan muruja Hänen pöydältään, on Hän kuitenkin se sama Herra,

jonka etuoikeus aina on olla myötätuntonen, ja Hän sallii sinun sielusi

peseytyä Kristuksen kalliissa veressä, niin että sinä pysyt Hänessä ja

Hän sinussa ainiaaksi.

National Sermons.

Kristuksen jäsenet, Jumalan lapset, taivasten valtakunnan perilliset,

kuolemattoman, puhtaan toivon perilliset, toivon joka ei koskaan häviä,

— teillä on oikeus, joka on teille annettu Kaikkivaltiaan Jumalan

lupauksen kautta, toivoa itsenne, lähimäisenne ja eksyneen kurjan

maailman hyväksi; oikeus uskoa että on olemassa koko maailman varalle

vanhurskauden, rauhan ja onnen aika, ja että te, jos tahdotte, voitte

päästä osallisiksi siihen ihanaan auringon nousuun, jonka jälkeen

aurinko ei enää koskaan laskeudu. Tutki Raamatuita ja lue sieltä

Jumalan lupauksista, jotka ovat teidän oikean toivonne perustuksena.

»Katso Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnin.» Kuinka me

uskallamme, jotka kutsumme itseämme kristityiksi, jotka olemme kastetut

Hänen nimeensä, jotka olemme maistaneet Hänen armoaan, joilla on Hänen

rakkautensa voima, Hänen Henkensä kääntävä ja uudistava voima — kuinka

uskallamme me epäillä, että Hän tahtoo pois ottaa koko maailman synnin?

Askel askeleelta, kansa kansalta, vuosi vuodelta on Herra voittava;

sillä Hänen tulee hallita, kunnes Hän on laskenut kaikki viholliset

jalkainsa alle. Hän on luvannut ottaa pois maailman synnin, ja Hän on

Jumala eikä voi valehdella.

National Sermons.

Syvyydestä(#72487) · 第 13 / 28 题