Poliisipalvelija. Edelliset.
POLIISI (kirje kädessään): Päivää, hyvä herrasväki, päivää!
(Hän on hiljainen ja ystävällisen näköinen nuori mies).
ROUVA. Taivaan Herra! Poliisi!
KAMREERI. Niin, mitä hän --?
ROUVA (miettii hetkisen ja ottaa sitten yht'äkkiä tuolin, jolla hän
uhkaa poliisia): Ei askeltakaan lähemmäksi, sen sanon!
POLIISI (säikähtäneenä): Mi-mi-mitä nyt?
KAMREERI. Niin, mitä sinä, Emma --?
ROUVA. Pysy takanani, pysy takanani, Kalle! Hän tulee sinua
vangitsemaan.
KAMREERI. Vangitse --?
ROUVA (poliisille): Niin, mutta minä en häntä anna -- en kuuna päivänä
-- sillä se on vääryyttä, ilmeistä vääryyttä. Merimieshän se oli, joka
aloitti. Kuka käski häntä suututtamaan kamreeria? Ja jos kamreeri
sitten häntä vähän tyrkkäsikin, ja se sattui pahemmasti kuin oli
aiottu, niin eihän se ollut hänen syynsä, että -- (Kun poliisi vähäsen
lähestyy). Pysykää kauempana, muuten pamahtaa!
(Kohottaa tuolia).