ONNI. Niin kaikessa salaisuudessa minä sedälle voin ilmoittaa, että
minulla on hänelle pieni lahja -- tuommoinen vaatimaton ja
yksinkertainen vain. Mutta tämä on ainoastaan meidän kesken, pankaa se
mieleenne!
KAMREERI. Pieni lahja! No, mitä varten?
ONNI. Kyllä minä sen teille jäljestäpäin selitän. No, hyvästi sitten,
jos ei ole muuta --!
KAMREERI. Ei minun tietääkseni, mutta varo vain ettei mamma sinua näe,
kun takaisin tulet, varo kaikin mokomin, sillä --
ONNI. Koetan parastani. Ajöö so lenge!
(Menee perältä).
KAMREERI (yksin): No, niin pitkälle sitä siis nyt on päästy, mutta
pahin on vielä jäljellä. Puh -- uh, antaisin mielelläni yhden vuoden
elämästäni, jos tämä kirottu päivä olisi onnellisesti lopussa! Puh!
ONNI (pistää päänsä sisään): Muistakaa nyt, setä, tuo Hilmalle -- etten
viivy kuin hetkisen vain, hetkisen vain.