Kamreeri, Onni.
KAMREERI (puoleksi itsekseen): En ymmärrä, kuinka hän noin aikaisin --?
Kello kaksitoistahan niiden muidenkin vasta piti --. No, se oli
semmoinen pieni peloitus vain.
ONNI. Mutta suokaa anteeksi, setä! Mitä te oikeastaan viskaalia
noin --?
KAMREERI. Niin, se on juuri sitä, josta tahtoisin puhua sinun kanssasi.
Sillä tiedä, veliseni, nyt on piru merrassa!
ONNI. No? Mitä nyt?
KAMREERI. Niin, istu nyt, niin kerron sen sinulle. Hoh hoo!
ONNI. Minä olen todellakin utelias.
(Istuutuu kamreerin viereen).