EEVA. Nyt luullaan, että minä olen Onnen herran morsian.
HILMA. Kuulin. Siinä väärässä uskossa ovat kaikki.
NEITSY JANNE. Eikö hän olekaan?
HILMA. Ei ikinä! Oletko sinä höperö?
EEVA. Minun pitää päästä Onneen ja merille.
HILMA. Kuulin. Mainio keksintö. Sitä minä ajattelinkin. Hyvä keino.
EEVA. Ainoa.
NEITSY JANNE (Hilmalle). Minä nyt ymmärrän. Jees. Meidän kapteeni ja
neitsy Eeva!
EEVA. Mutta herra on täältä toimitettava pois, muuten syntyy pahempi
villitys kuin äsken. Sitä ei sitten hillitse kukaan ja on mahdoton
selittää heille heidän erehdystään. Kaikki menee myttyyn.
HILMA. Kuulin.--Se olisi kauheaa!
EEVA. Keksi, rakas Hilma, keino, että herra lähtee. Kuulitko?
HILMA. Kuulin. Mutta, rakas--, minä olen tuhma kuin sammakko!
NEITSY JANNE. Minä myös. Saakeli sentään!
EEVA. Minun on mahdotonta nyt. En pääse liikahtamaan, en kenenkään
kanssa puhelemaankaan, sillä herra seuraa minua kuin varjo.
HILMA. Kuulin ja näen. Minä menen selittämään asian kapteenillenne.
EEVA. Ei ei ei! Häntä ei nyt uskota. Olisi vain huonot seuraukset,
kuulitko?
HILMA. Kuulin.--Voi taivas, mikä nyt neuvoksi?
EEVA. En ymmärrä. Minä en arvannut, että herra osaa olla täällä ja että
syntyi tuo meteli. Minä odotan pelvolla ja vavistuksella, mitä tuleman
pitää.
ONNEN HERRA (tulee Eevan luo). Eeva, missä se on se kukko?
EEVA. Tuossa pärekopassa lyhtypylvään juurella. Ei suinkaan se vain ole
kuollut, kun ei enää laula.
ONNEN HERRA. Se olisi vahinko. Se on hyvin korea kukko. (Menee
lyhtypylvään luo.)
PAAVO (on tullut oikealta makasiinien välitse ja saapuu Onnen herran
luo). Nyt minä toin sen Alakaakosta lähetetyn porsaanne. Se on
laatikossa tuolla rannalla. Saanko minä nyt maksun vaivoistani?
ONNEN HERRA suorittaa maksun.
EEVA (Hilmalle kuin edellä). Jannelle, että porsas karkuun ja kauas!
NEITSY JANNE. Kuulin. Minä olen ottavinani kiinni. Luottakaa minuun!
(Juoksee makasiinien välitse oikealle).
EEVA. Minä olen siitä iloinen!
ONNEN HERRA (Paavolle). Poika, tuo se laatikko tänne.
PAAVO. En minä sitä yksin jaksa kantaa. Vaivalla sain sen veneestä
hilatuksi rannalle.
ONNEN HERRA. Käske joku apulaiseksesi.
PAAVO. Eipä täällä ole minun käskyläisiäni. Mutta kapteeni itse käskee.
Täällähän on teidän miehiänne kuin Viron susia.
Porsas vinkuu.
EEVA (Onnen herralle). Nyt on porsas karussa!
ONNEN HERRA. Jeeveli sinua, poika!
PAAVO. Ei ole minun syyni. Minua vain käskettiin soutaa porsas tänne
rantaan ja minä olen sen soutanut kunnialla, ja sillä minä olen kuitti.
(Menee perälle.)
EEVA. Jos sen koira tappaa!
ONNEN HERRA hätäytyneenä juoksee makasiinien välitse oikealle.
EEVA. Hilma!