SIHVONEN puikahtaa esiin puistosta vasemmalta ja lähtee kuin varkain
oikealle etualalla.
ENSIMÄINEN MERIMIES (tulee oikealta etualalla). Ahaa, Sihvonen! Sinä
siedät saada pienen tärskäyksen, kun eilen illalla panit sellaisen
valheen liikkeelle, että Onnen herra tulee meille kapteeniksi. Olimme
tehdä pahat rötökset. (Uhkaavasti.) Pieni pommi leukaasi, että tiedät
mikä näillä mailla on tapana miesten kesken!
SIHVONEN (peräytyen vasemmalle). Sano sitten minun valhetelleen, kun
ensin näet, kuka teille tulee kapteeniksi.
TOINEN MERIMIES (on tullut perältä). Letto epäilee, että on vain joku
viekkaus siinä, kun Onnen lähtö muutettiin näin varhaiseksi.
SIHVONEN. Varjakka on viisas mies. Hän muutti Onnen lähdön varhaiseksi,
ettei kukaan epäilisi mitään, vaan kaikki tulisivat tänne rantaan.
ENSIMÄINEN MERIMIES. Sillä hän ei olisi paljon voittanut, sillä kukaan
ei astuisi paattiin, jos Onnen herra tulisi.
SIHVONEN. Varjakka vie teidät puuriinkin. Mutta siellä hän sanoo: Minun
pitää vielä käydä kaupungissa. Ja kaupungissa hän sanoo Onnen herralle:
Mene nyt, lankomies, laivaasi. Hihhihhih.
TOINEN MERIMIES. Meidät paha perii!
SIHVONEN. Jos olisitte uskoneet minua ja maksaneet vähän miehestä, niin
minä olisin kruuvannut Onnen herran niskoja, niin ettei hän olisi
nähnyt taivasta eikä tähtiä, vaan kulkenut kuin kaarikaula hevonen
leuka rinnassa kiinni. Mutta nyt se on myöhäistä. Menkää vain laivaan
elkääkä tehkö rötöstä. Siitähän minä kielsin teitä eilenillallakin.
Enkös kieltänyt?