JUNKKA. Hei Lotta, ei tarvitakaan kyytimiestä, minä osaan itse ajaa ja
kaupungista panen jonkun tuomaan takaisin hevosenne.
HEI LOTTA. Eei, hyvä kapteeni, meidän Polle tarvitse tuojaa
kaupungista. Se on tullut sieltä yksinään monta kertaa. Jo hyvän matkan
päässä se hirnuu, että nyt hän tulee. Uskotteko, kapteenit, että meidän
Polle kävi kerran aivan ypöyksin hakemassa kaupungista olutkuorman. Se
nähkääs kävi niin--
JUNKKA. Hei Lotta, osaako Polle itse valjastaakin itsensä?
HEI LOTTA. Sus siunatkoon!
JUNKKA. Kyllä minä vielä jotenkin osaan. Pääasia on, että hevosen
häntäpuoli tulee ajajaan päin. Eikö niin? (Menee kiireesti parvekkeen
kautta.)
HEI LOTTA (lyö molemmin käsin Varjakan olkapäihin aivan kuin
nojatakseen häneen nauraessaan makeasti). Hohhohhoh, se onkin kumma,
ettei herrasväelle valjasteta hevosta toisin päin, varsinkin kun niitä
on kaksi yhtä aikaa, niinkuin teilläkin oli päivällä. Sanon minä,
hohtimet ja muut värkit, että siinä piti olla prytinä ja prätinä, ja
ankara meno ja paha siivo! Lykkyä tykö vain, kapteeni. Hohhoh.--Mutta
minne se Junkan kapteeni katosi?
VARJAKKA. Hän meni valjastamaan hevosta. Ettekö lähde auttamaan?
HEI LOTTA. Mutta eihän meidän Polle ole kotona. Se on kaupungissa.
Nestori on sillä joka toinen viikko tekemässä kyytejä kievarille, ja
tällä viikolla on hänen kyytivuoronsa--
ONNEN HERRAN hoilaus kuuluu aivan läheltä. VARJAKKA syöksyy parvekkeen
kautta.
HEI LOTTA (huutaen jälkeen). Pelkääkö nuori kapteeni mullikkaa korkean
aidan takanakin? Hohhohhoh. (Yksikseen.) Taisi luulla piruksi.
Hohhohhoh. (Yrittää lähtemään parvekkeen kautta.)
ONNEN HERRA (näkymättömissä aidan takana). Hoi, ihminen, elkää menkö!
HEI LOTTA. Sus siunatkoon! Puhuva mullikka!
ONNEN HERRA. Mikä tämä talo on?
HEI LOTTA. Mitä se sitten sinua liikuttaa, mullikka?
ONNEN HERRA. Minun pitäisi saada korea kukko.