VARJAKKA. Sinä Eeva vaihdat katseitasi kuin värillinen majakka
valojaan. Mutta leiki muitten kanssa, jos se sinua huvittaa, minun
kanssani et leiki. Turhaan sinä minulle tuhlaat silmäisi säihkyä.
EEVA (kuin tuskaisen iskun saatuaan). Voi, Yrjö! (Yrittää purskahtamaan
itkuun, mutta saa pidätetyksi ja rientää parvekkeen portaille,
huiskuttaen kättään jäähyväisiksi ja mielenliikutuksesta väräjävin
äänin:) Hyvästi, Yrjö. Onnea matkallesi. Hyvästi, hyvästi. Jumalan
haltuun. (Juoksee sisälle.)
VARJAKKA (jää seisomaan tuijottaen Eevan jälkeen). Mitä tämä on?
Untako?
JUNKKA (hattu kädessä ja takki käsivarrella tulee maantietä vasemmalta
ja kääntyy puistikkoon). Minä ihmettelin, että mikä patsas tähän on
pystytetty! Ja oikeinpa säikähdin, kun liikahdit. (Menee etumaisen
sohvan luo, panee hattunsa ja keppinsä pöydälle, viskaa takkinsa
sohvalle ja istuutuu.) Uhhuh. On se aikamoinen urakka näin vanhana
opetella kävelemään. Hiidenmoinen hitsi. Jollei muuta keinoa ole täältä
palata kaupunkiin kuin jalkaisin, niin saat kantaa minut selässäsi.
VARJAKKA. Voin teidät viedä paatilla kaupunkiin, mutta se vie runsaasti
aikaa, sillä paattini on toisella puolen niemen.
JUNKKA. Hyvä on.--Mutta oletko sinä tulossa vai lähdössä, kun seisot
niin juhlallisesti?
VARJAKKA. Kapteeni Ramberg lähetti käskyn tulla huvimajalle. Kuului
olevan tärkeä asia.
JUNKKA. Vai niin. Kai sinä sen jo olet saanut tietää, että sinut
siirretään Patriaan?
VARJAKKA (hämmästyen). Patriaan? Siinäpä se nyt oli! Minut siis pantiin
Onneen vain valekapteeniksi, että saatiin siihen pestatuksi miehet.
JUNKKA. Mitä sinä puhut?
VARJAKKA. Heti alkuaankin sitä epäilin. Enkä minä yksin. Suureksi
hämmästyksekseni ei pestauksessa ollut halukkaita lähtijöitä Onneen.
Minun piti heitä kehoittamalla kehoittaa ja muutamia pyydelläkin.
JUNKKA. Niinkö?
VARJAKKA. Kun äsken tulin tänne, niin tanssisaliin astuessani tanssi
katkesi kesken, ja kaikki minua katsomaan kuin olisin ollut joku renki
tahi sälli, joka olin tullut häpäisemään heidän seuraansa. Ja hyvin
uhkaavasti vaadittiin minulta suora vastaus, olenko todella aikonut
Onneen ja tulenko. Sanoin, että minä jo Onnessa asunkin. Nyt he saavat
sen käsityksen, että olen alun pitäen heitä petkuttanut ja viimeiseen
saakka koettanut salata, että heidän kapteenikseen tuleekin Onnen
herra. Mutta minä en väisty Onnen herran tieltä kuin väkivallalla.
JUNKKA. Mutta ei Onnen herra tule sinun sijaasi, vaan entisen Toivon
kapteeni. Ja hän, vaikka onkin juopottelija, on miesten suosima kuin
harva.
EEVA päällystakki yllään ja liina päässä on tullut parvekkeelle ja
äänen kuultuaan vetäytynyt takaisin jääden kuuntelemaan keskustelua.
VARJAKKA. Pelastettu!
JUNKKA. Siis onnea Patrian kapteenille!
VARJAKKA. Olkoon vain, mutta se ei kuulu minulle.
JUNKKA. Oletko pähkähullu! Saat paikkakunnan komeimman laivan ja hyvät
tulot. Mikä on, ettei pojalle kelpaa nisuleipä?
VARJAKKA. Siinä on toukkia!
NEITSY JANNE (tulee parvekkeen kautta). Suokaa anteeksi, herra kapteeni
Varjakka. Siellä huvimajalla sanottiin minulle: Passa ny, poikka,
pääll', ett' kapteen Varrrjaga lekte häti ja otta se näitsi Eeva
följiss'!
VARJAKKA. Sielläkö oli komesrootin rouvakin?
NEITSY JANNE. Jees. Ja mamselli kuin myös hevoset valjaissa vaunujen
edessä.
JUNKKA. Janne, mene hakemaan Eeva tänne. Sano, että minä olen täällä ja
odotan häntä.
EEVA putkahtaa sisälle.