LETTO. Eikä ole kauan siihen, kun Varjakka on monen laivan isäntä ja
konsuli ja viimeksi komesrooti.
SIHVONEN (on Hilman ja Elviiran seurasta jäänyt maantielle puhelemaan
merimiesten kanssa ja, näitten kiihtyneinä lähtiessä oikealle, poikkeaa
puistikkoon tullen Leton luo). Letto. Saatte Varjakan sijaan toisen
miehen kapteeniksenne Onneen.
LETTO. Se onkin sillä tavoin, Sihvonen, ettei tule sitä kapteenia, joka
nyt syrjäyttäisi Varjakan komesrootin laivasta.
SIHVONEN. Eipä vainenkaan. Mutta Varjakalle, komesrootin tulevalle
vävypojalle, annetaan komeampi laiva, Patria.
LETTO. Ja meillekö kapteeniksi Onnen herra!
SIHVONEN. Niin. Lykkyä reissuun! Hihhihhih.
ANNA. Mutta sehän on kauheaa!
EEVA. Turhaa te säikytte!
ELVIIRA. Turhaa sinä, Eeva, toivot, jos toivot Varjakkaa.
LETTO. Me emme lähde Onnen herran kanssa merelle! Ennen vaikka linnaan.
SIHVONEN. Parempi sielläkin. Mutta minä tiedän konstin ja hyvän
konstin. Hihhih.
EEVA. Jonkun konnanteon!--Lähtekää nyt täältä muille markkinoille ja
heti, muuten käsken Karihaaran antaa teille kyytiä!
ELVIIRA. Sihvosella on täällä yhtä hyvä oikeus olla kuin kenellä muulla
tahansa.
EEVA. Mutta ei kukaan kaipaa, jos tuo mies lähteekin.
SIHVONEN. Tulisi ikävä minun parilleni, hihhih, neitsy Hilma
Pollarille, hihhihhih.
NEITSY JANNE (sadetakki käsivarrella on tullut parvekkeen kautta
pihalle päihtyneenä ja kuin huomaamatta ketään, havahtuu äkkiä).
Sihvonen!
SIHVONEN (tyrmistyy, sitten rientää Neitsy Jannen luo). Hilma on
täällä, ja hän rakastaa Karihaaraa. He istuvat tuolla.
NEITSY JANNE. Vai niin? Kukkaro tänne.
SIHVONEN. Se on tainnut pudota.
NEITSY JANNE. Heti!