SIRKKUNEN. Hyvä herra Keikkanen, huomaatteko ääretöntä
jalomielisyyttä!
KEIKKANEN. Haa!
AINI. Taivaassa vihdoin avioliitto solmitaan -- ja voidaanhan ystävinä
elää, vaikk'ei naimisissa ollakkaan. -- Eikö niin, herra Keikkanen? Ja
minun häissäni me tanssimme taas polkkaa yhdessä. Suostuttehan siihen,
herra Keikkanen? -- Ja ruokapöydässä te juotte "Haapaniemen
Hanhenpojan" maljan.
KEIKKANEN (sivulle). Kuinka? -- Hän tiesi siis?