SIRKKUNEN. Ei se ymmärrä muuta kuin merkkejä -- -- se on juuri
sellainen pölkkypää, jonkalaisia jo silloin sanoitte täällä
olevan. -- --
KEIKKANEN (nauraen). No, sanoinko ma väärin?
JAAKKO (hämmästyen). Oo!
KEIKKANEN. Mutta -- kuinka minä vielä tapaan teidät täällä?
SIRKKUNEN. Minä tahdoin varmoja tietoja! Mutta kuinka näen minä vielä
teidät -- -- --
KEIKKANEN (hämillään). No -- -- min'en olisi tahtonut, -- -- Vaan isäni
-- -- morsiameni kotoperun tähden -- -- --
SIRKKUNEN (hyvin kovaa). Te olette siis täällä perinnön vuoksi?
JAAKKO (kuin ennen). Oo!
SIRKKUNEN. Minulle on nyt aivan selvä -- toden totta -- -- ei mitään
-- muuta, kuin että sain oivat rukkaset. -- -- Vaan ihmiset täällä ovat
juuri semmoisia, kuin? -- -- --
KEIKKANEN. Siis nuo molemmat vanhuksetkin -- --?
SIRKKUNEN. Juuri semmoiset, kuin silloin sanoitte.
KEIKKANEN. Pari narrin-kuvaa? Hahaha!
JAAKKO. Oo!
SIRKKUNEN. Hahaha!
KEIKKANEN. Entäs se nuori?