AINI. Sitä parempi! -- No, nyt te sanotte vielä, miksi olette tänne
tullut?
SIRKKUNEN. Ja niin minäkö?
AINI. Minua kosimaan -- eikö niin?
SIRKKUNEN. Niin -- oikein -- -- minä luulen, että setäni sentähden
lähetti mun tänne.
AINI. Suokaa mun siis huomauttaa teitä, te olette kulkenut kokonaan
väärää tietä.
SIRKKUNEN. Mahdotonta! -- -- Enkö minä olisikkaan Haapaniemessä? Totta
kai?
AINI. Minä tarkoitan: Te olette kulkenut vallan väärää tietä, vaarin ja
ison-äidin sydämeen päästäksenne -- --
SIRKKUNEN. Enhän minä sinne pyrkinytkään.
AINI. Kun aikoo nuorta tyttöä kosia, pitää aina pyrkiä hyviin kirjoihin
sen sukulaisilla.
SIRKKUNEN (iloisesti). He eivät siis pidä minusta?
AINI. Sallikaa mun sanoa. -- Jos vähänkin miettisitte tekojanne -- --
tarkemmin asiaanne aprikoisitte! -- -- Kaksi päivää sitte, kun tuskin
vielä olitte tänne saapunut, pyysitte kamarin -- -- --
SIRKKUNEN. Niin, kun olin väsyksissä.
AINI. Hyvä. Mutta sitte! -- Toisena ja seuraavina päivinä sai teitä
nähdä vilauksessa vain ja kun teitä ruualle ai'ottiin pyytää -- olitte
näkymättömissä.