SIRKKUNEN. On päässäni -- eikös ole?
AINI. Niin -- niin -- mutta tervehtikäähän toki.
SIRKKUNEN. Vain niin. -- -- -- Kuten tahdotte!
(Tervehtii kömpelösti; astuessaan takaperin kompastuu hän
Jaakkoon, joka ruoka-tarjotin kädessä oli vähää ennen
sisään tullut. Tarjotin putoo lattialle).
AINI (huudahtaa). Taivas!
JAAKKO. Saakeli!
KLAARA. Mun kalliit, puhtaat posliini-astiani!
STOOL. Kaikki palaisina!
SIRKKUNEN (osoittaen Jaakkoon). Tuopa nyt vasta on varomaton moukka!
JAAKKO. Hä? Moukkako? Minä? -- -- Minä kysyn teitiltä: olenko minä
moukka? -- -- Kumpi meist' on moukka? -- -- --
SIRKKUNEN (Stoolille). Kuulkaapa nyt, tuo sanoo _minua_ moukaksi!
STOOL (suuttuneena). Ja siinä on hän vallan oikeassa. -- Siveellisyys
ei näy teidän pää-avujanne olevankaan.
SIRKKUNEN. Niin, mitäs minun vielä piti sanoman -- -- --? Oikein! --
Kuulkaapas, mamma -- teidän rakki-koiranne on nyt kuin uudestisyntynyt.
KLAARA. Vaiti! Ei sanaakaan enää siitä!
SIRKKUNEN. Hihi! -- Minä ensin käärein sen vallan tykkänään puuroon ja
palveliani pesi sen sittemmin petroleumilla.
KLAARA. Petroleumilla?! -- Voi Moppe-raukkaani! -- Te -- te -- --
hävityksen kauhistus!