STOOL, maanviljeliä, entinen kapteeni.
KLAARA, hänen rouvansa.
AINI, heidän tyttärensä-tytär.
SIRKKUNEN.
KEIKKANEN.
JAAKKO, Stoolin palvelia.
Tapaus Stoolin omistamassa Haapaniemen huvilassa.
(Näyttämö kuvaa vanhanaikuista kamaria keski- ja sivu-ovineen. --
Vasemmalla ikkuna ja sohva, oikealla suuri noja-tuoli.)
Ensimmäinen kohtaus.
Stool. Jaakko.
JAAKKO. Anteeksi, herra kapteeni, -- kirjeen tuoja tahtoisi mielellään
tietää, vastataanko vanhan herra Keikkasen kirjeesen.
STOOL. Tiedänkö sen minä? -- Sen päättäköön tyttäreni-tytär, se on
hänen asiansa -- ja rouvaltani pitää mun myöskin kysyä -- -- Missä
hän on?
JAAKKO. Tuolla hän juoksee pihalla, tavoitellen perhosta.
STOOL. Hä? -- Rouvaniko?
JAAKKO. Ei, herra kapteeni -- suokaa anteeksi, siihen on hän melkein
liian vanha. Minä tarkoitin Aini-neitiä, -- rouvasta min'en tiedä
mitään -- hän ei ole sanonut, missä hän on; -- vaan kaukana hän
varmaankaan ei ole, sillä vanha Moppe tuli juuri äsken kotiin.
STOOL (kävellen edestakaisin). Mitä pitää mun Keikkaselle vastaaman? --
Miten pitää mun sanani sovittaa? -- Hm! Siinä taaskin uusi esitys
Ainille. -- Nuori-Keikkanen on sievä mies. -- -- -- Niin --
jos seuraisin povessani kaikuvaa ääntä, niin tietäisin vallan
hyvin -- -- --
JAAKKO. Ja minä myös.
STOOL. No?
JAAKKO. Minä vain tarkoitin, että jos minun povessani kaikuvaa ääntä
seuraisitte, niin tietäisitte vallan hyvin -- -- --
STOOL. Katsos vain Jaakko-herraa -- Mitähän sinä tekisitkään?
JAAKKO. No, sen voipi lapsikin ymmärtää. Mitäkö minä tekisin? -- Herra
Sirkkusen osoittaisin suorinta tietä talostani -- ja sillä hyvä. -- Hm,
semmoinen pässinpää, -- suokaa anteeksi, herra kapteeni, semmoinen
sarveton pässinpää, ai'oin sanoa, jolla ei ole käytöstä eikä kuntoa --
joka on ihan palveliainsa kaltainen! -- Tuoss' on ovi; sanoisin minä,
jos herra kapteeni olisin. Ja nuoren herra Keikkasen hyväksyisin
suloisen Aini-neidin sulhoksi.
STOOL. No hiis'! Vai tekisit sinä siten?
JAAKKO. Siten juuri tekisinkin, kuin tekisinkin. -- Eihän tuo herja
herra Sirkkunen paitsi sitä ollenkaan sovi meidän hyvälle,
rakastettavalle Aini-neidolle -- -- --
STOOL. Vaan tiedätkös varmaan, että sinun valitsemasi hänelle paremmin
sopii?
JAAKKO. Senhän te, herra kapteeni, tiedätte kuin viisi sormeanne. --
Herra Keikkanen on suurta sukua. Hänen isänsä ei tosin ensin ollut
mikään, vaan nyt hän on kuitenkin asioitsia Helsingissä ja Jumala
tietää, miksi siellä saattaa päästä.
STOOL. No -- entäs hänen poikansa?
JAAKKO. Kuuluu olevan varsin nuori, kaunis, siisti herra. -- Tietty se,
kun on kasvanut Helsingin hienoissa seuroissa -- -- --
STOOL. Siisti ja hieno on myöskin herra Sirkkunen.
JAAKKO. Sirkkunenko!? -- Hieno? -- Hänellä on hattukin niin lujasti
päässä, kuin nappa tuolla kellotapulimme huipussa. Ja hän on paitsi
sitä niin hirveän jumalaton. Kolme pitkää päivää on hän nyt täällä
vetelehtinyt -- ja -- -- --
STOOL. Saatanko minä kieltää häntä meillä käymästä? Nuoruuteni ystävän
veljen-poikaa?
JAAKKO. Nuoruuden ystävän? Sitä, jolla on senlainen veljen-poika, sitä
ei saata nuoruuden-ystäväksi kutsua -- -- --
(Meteli ulkona).
STOOL. Mitä nyt? -- Mitä hiiden mölinää se on? -- Ryntääkö vihollinen
vallille?
JAAKKO. Minä pistäyn katsomaan.
(Pois).
KLAARA (ulkona). Oi, te raivio! Hirviö! Oi -- --!
STOOL. Rouvani?
Toinen kohtaus.
Stool. Klaara. Aini.
KLAARA (tulee keski-ovesta). Voi kauheata, voi! -- -- Voi noita
hirveitä ilkiöntöitä!
STOOL. No -- no -- mutta mitä, Herran nimessä, on tapahtunutkaan?