Kaksi vuotta ennenkuin seuraavilla sivuilla kerrotut tapaukset
alkoivat, sattui että eräs Pohjois-Tanskan lumitunturien välissä oleva
laakso, joka sijaitsee kymmenen penikulmaa pohjoisempana
grönlantilaisen kaupan viimeistä etuvartiaa, tuli muutaman seikkailun
tapahtumapaikaksi. Eräs Amager'in harjoituskentältä myrskyn irroittama
sotilasilmapallo putosi maahan muutamalle pohjoisen jäämeren
rantavuorelle. Pallon gondolissa oli pari köpenhaminalaista poikaa.
Tästä harvinaisesta tapauksesta ja sen lähimmistä seurauksista on ennen
kerrottu "Arnaluk, tarina Grönlannista" nimisessä kirjassa. Ja koska
tämä kirja on jonkunlainen alkunäytelmä siihen tapausten sarjaan, jonka
esittämiseksi esirippu nyt kohoaa, niin on "Arnaluk'in" sisällys
lyhykäisesti kerrottava.
Nuo tanskalaiset pojat: Erik ja Helge, jotka olivat tulleet
pohjois-Grönlantiin tuossa ryöstäytyneessä ilmapallossa, rakensivat
itselleen talviasunnon, jossa he aikoivat viettää napaseutujen yötä.
Epätoivoinen asemansa selviää heille kumminkin pian ja juuri kun he
alkavat epäillä pelastuksensa mahdollisuutta, pelastikin heidät itse
jouluiltana grönlantilaisen kaupan viimeinen etuvartia Sören Nordstrand
Tassinork'ista. Sitten kerrotaan elämää ja tapauksia Tassinork'issa
jatkuvan talvipimeän aikana, auringon palaamista ja lyhyttä kesää. Erik
ja Nordstrandin ottotyttö, jolla on valkoiset vanhemmat, mutta
grönlantilainen nimi, Arnaluk, rupesivat pitämään paljon toisistansa,
kuinka paljon, selviää heille vasta jäähyväishetkellä.
Myöhemmin kesällä saapuu grönlantilais-höyrylaiva "Hans Egede" ja pojat
matkustavat siinä kotiinsa. Nordstrand ja Arnaluk tulisivat ehkä
perässä ensi vuonna.
Laivassa tutustuu Erik erääseen ranskalaiseen tiede- ja
sanomalehtimieheen, Duroc'iin, joka pian kiintyy nuorukaiseen ja hänen
seikkailuihinsa ja heti kotiin tultuaan tulee Erikin vanhempain luokse,
ostaakseen sanomalehdelleen Erikin kertomuksen tuosta kummallisesta
Grönlannin matkasta. Vaikka onkin kysymys suuresta rahamäärästä, ei
Erik hyväksy tarjousta, vaan heittää valmiin käsikirjoituksen tuleen.
Sillä satumaisen kauniista "Pohjois-Tanskasta" saadut vaikutelmat ovat
niin yhdistyneet hänen äsken syntyneeseen rakkauteensa Arnaluk'iin,
pieneen ja rakkaaseen Arnaluk'iin, kullankeltaisine hiuksineen ja
hentoine jäsenineen, ettei Erik voi niitä myydä, sillä ne ovat hänelle
siksi arvokkaita. Hänen ylpeydentunteensa on kehittynyt ja hienostunut
seurustellessaan kirkas- ja puhdassilmäisen pohjois-tanskalaistytön
kanssa.
Tassinork'ista lähtiessä lupaa Erik Nordstrand'ille, että hän kunnialla
suorittaa ylioppilastutkintonsa ennen kuin he ensi vuonna tapaavat
Köpenhaminassa.
Tämä tapaaminen on nyt hyvin likellä ja esirippu kohoaa ensimmäiseen
näytökseen.