Ensimmäinen kohtaus.
Bridewell. Kamari kuningattaren asunnossa.
(Kuningatar ja hänen kamarineitsyensä istuvat työssään.)
KUNINGATAR KATARIINA.
Laps, luuttus ota; huolet mua painaa;
Jos voit, ne laulain poista. Heitä työsi.
Laulu.
Orpheon kun kannel kaikui,
Puut ja lumivuoret taipui
Kumartuen kuulemaan;
Kukka nousi, heinä hieno,
Niinkuin loisi päivä vieno
Iki-kevään päälle maan.
Kaikki, mikä soiton kuuli,
Itse meren ärjy tuuli
Tyyntyi, laski levolleen.
Sulosoittoon huolet hukkuu,
Sydämmenkin tuska nukkuu
Taikka kuolee hiljalleen.
(Aatelismies tulee.)
KUNINGATAR KATARIINA.
No, mitä?
AATELISMIES.
Luvallanne, majesteetti,
Ne ylhät kardinaalit odottavat
Tuoll' ulkona.
KUNINGATAR KATARIINA.
Mua puhutellakseenko?
AATELISMIES.
Niin, armo.
KUNINGATAR KATARIINA.
Sisään heidät pyytäkää. --
Mit' asiata heillä hyljätylle
Heikolle mulle vaimo-raukalle?
Jos oikein mietin, heit' en sietää voi.
Tulisi heidän olla hyvät, hurskaat
Ja töissään nuhteettomat; mut ei kaapu
Tee papiksi.
(Wolsey ja Campejus tulevat.)
WOLSEY.
Jumalan rauha teille!
KUNINGATAR KATARIINA.
Mun näette tässä puoliks emäntänä;
Josp' oisin täysin se, kun pahin tulee!
Mit', arvon herrat, multa tahdotte?
WOLSEY.
Suvaitkaa käydä sivuhuoneeseen,
Niin, hyvä rouva, täysin tietää saatte
Syyn tuloomme.
KUNINGATAR KATARIINA.
Se tässä sanokaa.
En totta ole mitään tehnyt, jota
Tulisi piillä. Jos vois kaikki naiset
Sanoa samaa samall' ylpeydellä!
En pelkää, herrat -- onnellisempi
Siin' olen muita -- vaikka tekojani
Kaikk' urkkis silmät, kaikki kielet kaunais
Ja kateus ja halpuus parjaisi.
On elämäni puhdas. Tulitteko
Vakoomaan, miten puolisona toimin?
Sanokaa suoraan: suoruutt' etsii totuus.
WOLSEY.
_Tanta est erga te mentis integritas,
regina serenissima_ --
KUNINGATAR KATARIINA.
Ei latinata, herra! Niin en jouten
Tääll' ole ollut, etten oppinut
Maan kieltä oisi. Outo kieli tekee
Vain oudoks, epäiltäväks asiani.
Maan kieltä puhukaa siis. Moni teitä
Poloisen emäntänsä tähden kiittää,
Jos totta puhutte; hän paljon vääryytt'
On kärsinyt, se varma. Kardinaali,
Voi synneistä mun päästää suurimmista
Maan kielelläkin.
WOLSEY.
Surettaa mua, armo,
Ett' intoa ja hartautta, jolla
Kuningast' olen palvellut ja teitä,
Näin epäillään, vaikk' oli tahto hyvä.
Me syytteill' emme tule tahraamaan
Nimeä, jota kaikki hurskaat siunaa,
Tai huolta teille tuottamaan, kun sitä
Jo teill' on liikaakin; vaan kuulemaan,
Kuink' arvostatte kuninkaan ja teidän
Välistä suurta riitaa, sekä teille
Sanomaan mielemme, kuin kunnon miehet,
Ja teitä lohduttamaan.
CAMPEJUS.
Arvon rouva,
Ylevää mieltään noudattain lord York
Ja alamaisen innoss' unhottain,
Kuin jalo mies, tuon herjan, jolla häneen
Ja hänen kunniaansa iskitte,
Nyt tarjoo, niinkuin minäi, sovinnoksi
Apuaan, neuvoaan.
KUNINGATAR KATARIINA (syrjään).
Mua pettääkseen. --
Ma hyväst' aikeestanne kiitän teitä.
Puhetta kunnon miesten: -- suokoon luoja,
Niit' että oisitte! -- Mit' äkkipäätä
Näin suuress' asiassa vastaisin,
Mi koskee kunniaa, -- ehk' elämääkin --
Noin oppineille arvon miehille,
Älytön nainen, sit' en totta tiedä.
Täss' istuin työssä tyttöjeni kanssa,
Ja, Herra tietköön, moinen asia
Ja moiset vieraat tuskin tuli mieleen.
Mut hänen tähtensä, mik' olen ollut, --
Nyt mua suuruus viime kertaa huimaa --
Oi, mulle neuvoa ja aikaa suokaa,
Avuton olen, vaimo turvaton.
WOLSEY.
Kuninkaan lemmen rikkoo moinen pelko;
Teill' apu on ja turva loppumaton.
KUNINGATAR KATARIINA.
Tääll' Englannissa tuskin. Luuletteko,
Ett' täällä kukaan neuvoa mua tohtis?
Tai ystäväni olla, kysymättä
Kuninkaan lupaa? Ja noin hurjan suora
Tääll' elää saisko? Ei; ne ystävät,
Jotk' osaa ottavat mun huoliini
Ja joihin luottaa voin, tääll' eivät elä;
Ne, niinkuin muukin lohtu, kaukan' ovat
Isäini maalla.
CAMPEJUS.
Armo, jättäkää
Nuo huolet pois ja kuulkaa neuvo.
KUNINGATAR KATARIINA.
Mikä?
CAMPEJUS.
Kuninkaan käsiin asianne pankaa,
Hän hyvä on ja armias; se paremp'
Ois asiallenne ja maineellenne.
Jos laki langettaa, niin kunnianne
On mennyt.
WOLSEY.
Hyvä neuvo!
KUNINGATAR KATARIINA.
Neuvotte
Mit' itse toivoisitte: tuhoani.
Tää kristitynkö neuvo on? Hyi teitä!
Viel' elää taivas; tuolla tuomar' istuu,
Jot' ei voi kuninkaatkaan lahjoa.
CAMPEJUS.
Vihassa väärin päätätte.
KUNINGATAR KATARIINA.
Sen suuremp'
On häpeänne. Hurskaiks teitä luulin,
Ja kardinaali-hyveen omaajiksi;
Mut kardinaali-pahe teiss' on, pelkään,
Ja ontto, luto sydän. Hävyn vuoksi
Parannus tehkää, herrat. Tääkö lohtu?
Ja lääke vaimo-poloiselle, jota
Hylitte, nauroitte ja pilkkasitte?
En puolta kurjuuttani teille toivo;
Olen laupiaampi, varoitan vain teitä:
Varokaa, taivaan tähden, varokaa,
Ett' ei tää tuskan taakka teitä tapaa.
WOLSEY.
Olette, armo, suunniltanne aivan:
Pahaksi hyvän tarjon käännätte.
KUNINGATAR KATARIINA.
Te käännätte mun tyhjäksi. Voi teitä,
Te tekohurskaat! Oikeutta jos teiss' on
Ja sääliä ja muuta papillista
Kuin puku, kuinka vihamiehen luokse
Mua sairaass' asiassa neuvotte?
Ah, vuoteestaan mun karkoittanut on hän
Ja lemmestään jo aikaa. Vanha olen,
Ja muu ei enää yhdistä mua häneen
Kuin kuuliaisuus. Mitä pahempaa
Voi mulle tapahtua? Teill' on halu
Tuhota minut.
CAMPEJUS.
Pelko teidät tuhoo.
KUNINGATAR KATARIINA.
Näin kauan olenko ma elänyi --
Ma puhun itse, ystävää kun hyveell'
Ei ole -- uskollisna puolisona,
Ja vaimona -- sen sanon kehumatta --
Joss' yht' ei epäluulon tahraa ole.
Täytt' enkö sydäntäni kuninkaalle
Ain' antanut? Hänt' enkö totellut?
Lähinnä taivast' enkö rakastanut?
Hulluuteen asti enkö jumaloinut?
Rukousta hänen tähtens' unhottanut?
Ja tääkö palkka? Täss' ei oikeutta.
Miehelleen uskollinen vaimo tuokaa,
Jok' iloa ei muuta uneksi
Kuin miehens' iloa, ja tämän vaimon
Paraimpiin hyviin töihin minä lisään
Viel' yhden hyveen: kärsivällisyyden.
WOLSEY.
Te hyvää aiettamme pakenette.
KUNINGATAR KATARIINA.
Niin syylliseks en itseäni tee,
Ett' itse riisun pois sen arvonimen,
Jonk' aviossa herraltanne sain.
Ei arvoani riistä muu kuin kuolo.
WOLSEY.
Mua kuulkaa, pyydän.
KUNINGATAR KATARIINA.
Etten oisi koskaan
Jalkaani tähän maahan astunut,
Tai maistanut sen mairett' imarrusta!
Teill' enkelin on kasvot, mutta taivas
Sydämmen tuntee. Mihin joudun nyt,
Ma onnettomin naisist' elävistä! --
(Naisilleen.) Laps raukat, missä nyt on onnenne?
Pirstoina rannalla; ei ystävää,
Ei sääliä, ei toivoa, ei sukua,
Jok' itkis mua, tuskin hautapaikkaa.
Kuin lilja, kedon kukkain kuningatar,
Nyt alas pääni kallistan ja kuolen.
WOLSEY.
Jos kunnon aikeemme vain huomaisitte,
Niin lohdun saisitte. Miks, armo hyvä,
Me teitä loukkaisimme? Asemamme
Ja virkamme sen epää. Tehtävämme
On tuskast' auttaa eikä tuskaa kylvää.
Aatelkaa, Herran tähden, mitä teette;
Siit' itse saatte haittaa vain, te sillä
Kuninkaan suosin ihan menetätte.
Nöyryyttä ruhtinasten sydän lempii,
Se sitä suutelee; mut ynseydelle
Se kuohahtaa kuin meri raivokas.
Teill' ylvä, hellä mieli on, sen tiedän,
Ja sielu tyynenkirkas; luottakaa
Siis meihin, ystäviin ja rauhanmiehiin.
CAMPEJUS.
Niin, meihin luottakaa. Tuo naisen pelko
Häväisee hyvettänne. Jalo henki
Epäilyt moiset niinkuin väärän rahan
Pois heittää. Teillä kuninkaan on lempi;
Se säilyttäkää. Meihin tässä luottaa
Jos suvaitsette, niin me parhaan mukaan
Koemme teitä auttaa.
KUNINGATAR KATARIINA.
Tehkää, loordit,
Vain mitä tahdotte, ja suokaa anteeks,
Jos teit' en kohteliaasti kohdellut.
Olenhan nainen, älyä ei mulla
Noin oppineille taiten vastata.
Mua suositelkaa majesteetille;
Hänen on sydämmeni ja, niin kauan
Kuin elän, rukoukseni on hänen.
Nyt, arvon isät, mua neuvokaa;
Ken sitä pyytää, tänne tullessaan
Ei aavistanut, kuinka kallihisti
Ol' ostettava tämä arvon risti.
(Menevät.)