Kuin vallaton poika se leikkii,
yli pöykkyjen kiipee ja hangilla keikkii,
kuperkeikkoja heittää ja huitoo ja huiskii
ja nietoksen niskassa muiskii.
Ja raisuna räystäillä hyppii:
lunt' ahmivi nyt, jääpuikkoja nyppii
ja kaivaa kattosammaleet esiin
ja kurkkii pääskysten pesiin.
Mut kyllästyin jo ikkunan puhki
yks'kaks pian pirtin puolelle huhki,
käy nurkasta nurkkaan, nyt orsilla kiikkuu,
taas lattiapalkeilla liikkuu.
Vaan ahdasta sillä on siellä.
Pois käy, kuin karkuri kohta on tiellä,
yli peltojen puikkii ja piilevi lehtoon,
näkörannass' on ruskossa ehtoon.
Ja ihminen ilmiön eessä
hymysuisena seisoo, mut silmät on veessä,
ja ääneti anoo: Oi, säde sees sä,
elo elvytä! Taikojas tee sä!