Taas saapui sairas hetki,
käy kuolonkolkko retki
nyt kautta tuskan tälleen
taas korpeen jälleen.
Päin erämaata kääntyin
mies mieron rientää nääntyin
taas taakseen katsomatta
ja seuraajatta.
Ei kulje kanssaan kukaan,
vain elonkammon mukaan
sai yöhön yksinäisen
hän viiltäväisen.
Se seuraa kintereillään
hänt' epätoivon teillään,
ei ohi käy, ei jätä,
ei kaiko hätä.