Joka päivä ne nään, joka päivä ne nään,
nään lesken ja neljä lasta,
nään kalpean, kelmeän perheen tuon.
Sepä katseltavaa on vasta.
Tuo suuri taituri, Nälkä, on
nuo taidetuotteet luonut
ja syvintä, sisintä itseään
tosi-innoin ilmituonut.
Ah, yleisvaikutus ehjä tuo
on vähillä keinoilla saatu.
Ei koskaan konstikas, mutkainen
ole suuren taiteen laatu.
Ja väriä vaikka yhtä vain
se lauluihinsa käyttää, --
on aina se lempinyt harmaata --
niin ihmeitä ihan se näyttää.
Ei Michelangelo, Velazquez,
ei Meunier, eikä kukaan
lie sivellintä, ei talttaakaan
niin käyttänyt suorasukaan.
On äidin ja lasten piirteissä
koko ihmiskunnan kurjuus,
epätoivo ja tuska ja kärsimys:
koko aikakauden nurjuus.
Nälän leimaa kantava perhe tuo
ihan silmissä kasvaa ja karttuu
elon symbooliksi synkäksi,
perikuvaksi kolkoksi varttuu.
Repaleissaan kalvas äiti se tuo
ja nälkäiset nuo nulkit
ajan totuutta julmaa julistavat
kuin lahjomattomat tulkit.