Kohtalon nyrkkiin raakaan
ratkesi raskas tiesi,
harmaahapsinen miesi.
Toit osas elämän vaakaan:
juhtana uursit ja puursit
kehdosta hautaan saakka;
tuttuhan sulle taakka.
Mutta jos kuinkakin uursit,
ain yht' ankara retkes:
turvaa taannut ei työsi,
vaikk' oli eessä jo yösi.
Ankeat iltahetkes,
rauhaa suoneet ne eivät:
känsäkättesi teelmät,
vuosikymmenten heelmät --
kaiken riistäjät veivät.
Hoipersit halk' okahiston
turhaan tuskien yöstä.
Palkaksi paljosta työstä
sait vain armopiston.
Toit osas elämän vaakaan,
harmaahapsinen miesi.
Ratkesi raihnas tiesi
kohtalon nyrkkiin raakaan.