(VAALIVOITTO)
Jo revontulten mailla
koi kirkas kajastaa
ja valkeutt' ei vailla
yön ilkeänkään maa,
maa hankien ja hallan,
maa jänkkäin jäätäväin
alt' talven taikavallan
käy päivyttänsä päin.
Kun muuall' aine laantuu
ja vaipuu vaahtopää
ja myrskyn eellä taantuu
kautt' aavan ajan sää,
niin Lappi, Lappi ryntää
kuin virta vaaroiltaan
ja uoman uuden kyntää
halk' usvan, erämaan.
Maa loihtujen ja taikain,
maa perimmäisen yön,
nyt vartija on aikain,
maa aattehen ja työn:
henk' ylösnousemuksen
sen syöpyi sisimpään,
se alhost' alennuksen
käy uuteen elämään.
Jo revontulten mailla
koi kirkas kajastaa. --
Ja Lapin lasten lailla
kun nousee koko maa:
sen työläisluokka suuri,
niin koittaa Suomen koi
ja suistuu sorron muuri
ja voiton virsi soi.