6. *Bandusian lähde*, runoilijan synnyinseuduilla lähellä Venusiaa.
Sabinum-laaksossa, lähellä huvilaansa olevalle lähteelle oli Horatius
antanut saman nimen. -- *Sirius*, koirantähti.
7. *Aineias*, troijalainen urho, taruston mukaan Juliaanisen
keisari-suvun kantaisä. *Tullus* ja *Ancus*, Rooman muinaisia
kuninkaita. -- *Minos*, Kreetan kuningas, kuoltuaan tuomari Manalassa.
*Hippolytus*, Theseuksen poika, Diana jumalattaren lemmikki. *Theseus*,
ateenalainen kansallissankari. *Pirithous* vangittiin, yrittäessään
ryöstää Manalan jumalan puolison.
/Heprealaisia lauluja./ *Psalttarin 137:s virsi*, alkukielen rytmillisen
tekstin mukaan sovittelemalla suomennettu. -- *Sulamith*, alkukielen
yhteen kuuluvat säkeet yhdistetty; sovittelemalla suomennettu,
vaarinottamalla alkukielen rytmileikkauksia.
/Nala ja Damajanti./ Kohtaus Nalan ja Damajantin runoelmasta, joka
liittyy muinaisintialaiseen *Mahabharatan* eepokseen. Eepos esittää
Arjalaisen heimon sankariaikaa ja valloituskautta Ganges-virran alueella
noin 1400--1300 e. Kr.
/Muhammed Shemseddin Hafiz./ Persialainen runoilija, maailman suuria
lyyrikoita, kuoli Schiraassa 1389 j. Kr. Runoilijan omaan nimeen,
*Muhammed*, liittyvät arvonimet *Shemseddin* (»uskon aurinko») ja
*Hafiz* (»vahvamuistoinen»), koskapa hän osasi ulkoa koko Koraanin.
Hafiz oli alkujaan dogmaattisella kannalla, uskon intoilija, erakko ja
pyhimys, mutta teki varttuneella iällä täydellisen mielipiteiden
muutoksen ja alkoi nyt lauluissaan taistella munkkien tekopyhyyttä ja
papiston uskonnollista saivartelua vastaan. Hän julisti panteistisen
maailmankatsomuksen, puolustaen maallisen elämän kauneuden ihailua ja
yltiöpäistä elämäniloa. Hafiz nyt laulaa Schiraan ruusuista, rypäleistä,
satakielistä ja kaunottarista.
3. *Schah Mansur* kuuluu Mussafferidein hallitsijasukuun, jotka olivat
Persian kuninkaina ennen Tamerlanin valloitusretkeä. Schah Mansurin
iloisessa hovissa Hafiz eli Schiraassa, Persian silloisessa
kesä-pääkaupungissa.
/Vincenzo da Filicaja./ Italialainen runoilija, 1642--1707, tunnettu
miehekkäistä valtiollisista ja isänmaallisista runoistaan.
/Wolfgang von Goethe./ Kaikkien aikojen suurimpia runoilija-neroja,
monipuolisimpia, yleismaailmallisimpia henkiä. Goethe syntyi Frankfurt
am Mainissa 1749 ja kuoli Weimarissa 1834. Runolahjoiltaan Goethe on
varsinaisesti lyyrikko, mutta on etevä runouden muillakin aloilla.
Eepillinen runoelma »Hermann ja Dorothea». Draamoista ovat »Egmont»,
»Ifigeneia Tauriissa», »Torqvato Tasso» ja ennen kaikkia »Faust» I--II
mainittavat. Novelli »Nuoren Wertherin kärsimykset», taiteilija- ja
yhteiskuntaromaani »Wilhelm mestari» I--II sekä probleemiromaani
»Vaaliheimolaisuudet». -- Luonnontieteilijänä nykyajan kehitysopin uran
uurtaja. -- Ministeri ja valtiomies. -- Ajattelijana yksiaiheisen
maailmankatsomuksen edustaja.
/Friedrich von Schiller./ Saksan suurin runoilija Goethen
jälkeen. Myös esteetikko ja historioitsija. Syntyi Marbachissa
1759 ja kuoli Weimarissa 1805. Etupäässä näytelmänkirjoittaja.
Parhaat draamat »Rosvot», »Kavaluus ja rakkaus»,
»Maria Stuart», »Orleansin neitsyt», »Wallenstein» I--III ja
»Wilhelm Tell». Lyriikassa ovat aaterunot ja ballaadit edustavimmat.
-- Schillerin parhaita ballaadeja ovat aikaisemmin
suomentaneet Suonio, Paavo Cajander, Uno von Schrowe ja
O. Manninen.
/Robert Burns./ Skotlantilainen runoilija, 1759--1796.
Köyhä, pienen maapalstan vuokraaja; maailmankirjallisuuden
omaperäisimpiä runoilijoita, joka lemmenlauluissaan ja ballaadeissaan
käyttää osaksi englannin kirjakieltä, osaksi skottilaista
kansanmurretta. Burnsin runot ovat aina laulettavia.
On sanottu, että Englannin laajassa maailmanvallassa ei mene
tuntiakaan, jolloin ei jossain brittiläisellä alueella laulettaisi
jotain Robert Burnsin runoa. -- *Ayr*-puro, Burnsin kotipaikoilla,
esiintyy tavantakaa hänen runoissaan. -- *Ballochylen
Meeri* ei ole sama tyttö kuin se, jolle runo *Meerille
taivaassa* on omistettu. Viimemainittu on »Ylämaan
lapsi» Mary Campbell, jonka lemmensuhteen traagillisuutta
runoilija myöhemmin itsesoimauksin muistelee. Tästä
suhteesta on Thomas Carlyle antanut liian ihanteellisen
valaisun, minkä johdosta runoa »Meerille taivaassa» yleensä
onkin virheellisesti käännetty. Robert Burnsille oli muuten
lemmenseikkailu ja runoilu yhtä, ja hänen herkkä sydämensä
voi kiintyä useihin tyttöihin yhtaikaa.
/Thomas Moore/, syntyään irlantilainen, 1779--1852,
runoili englannin kielellä. On kirjoittanut suuren joukon sointuvia
lyyrillisiä runoja, usein aikaisempiin sävelmiin. Runokokoelman
»Iriläisiä säveliä» kautta Thomas Moore on Irlannin
kansallisrunoilija. -- Itämainen, romanttinen runoteos
»Laila Rookh» on erityisesti mainittava.
Englantilainen /Lord Byron/, »maailmankaihon» runoilija,
persoonallisen vapauden soturi, joka intohimoisesti taistelee
valtiollista ja yhteiskunnallista sortoa sekä uskonnollis-siveellisiä
ennakkoluuloja vastaan, syntyi Lontoossa 1788 ja kuoli
1824 Kreikassa, jonka vapautussotaan hän innokkaasti oli
ottanut osaa. Voimakas lyyrikko, säkenöivä runollisissa kertomuksissaan,
joiden aihe useinkin on Kreikasta ja Levantista;
huomattava myöskin näytelmänkirjoittajana. Lord Byronin
pääteos on keskeneräiseksi jäänyt runoelma »Don Juan»,
jossa runoilija eepoksen kehyksessä tuo ilmi maailmankaihonsa,
epäilyksensä, totuudenhalunsa, ihmisvihansa ja ihmisrakkautensa.
Runollisista kertomuksista mainittakoot »Childe Harold»,
»Giauri», »Merirosvo», »Abydoksen morsian», »Lara», »Chillonin
vanki», »Mazeppa» ja »Etelämeren saari». Draamoista parhaat
ovat »Kain», »Manfred» ja »Sardanapalos». -- Runokokoelma
»Heprealaisia säveliä» kirjoitettiin sanoiksi juutalaisten ikivanhoihin
sävelmiin.
*Kreikalle 1819*. »*Onnen-saaret*», kreikkalaisten
Hesperidein saaret Atlantin valtameressä, nähtävästi Kanarian
saariryhmä. -- *Pyrrhiche-tanssi*, muinais-kreikkalainen
asetanssi. -- Tarun mukaan foiniikkialainen *Kadmos*
opetti kreikkalaisille kirjainkirjoituksen. -- *Anakreon* runoili
Samos saaren kuninkaan, Polykrateen hovissa. -- *Miltiades* oli
aikaisemmin ollut Traakian Kersoneson yksinvaltiaana.
-- Peloponneson kuninkaat lukeutuivat polveutuviksi *Herakleesta*.
-- *Sunionin niemi*, Attikan eteläpäässä.
/Edgar Allan Poe./ Amerikkalainen runoilija, 1811--1849.
Etevä novellinkirjoittaja, etupäässä sielun yönpuoleisten
ilmiöiden terävä valaisija. Myös nykyajan salapoliisikirjallisuuden
luoja. Runoja Poe on kirjoittanut ainoastaan pienen
vihkon, jolla kuitenkin on suuri arvo.
/Pierre-Jean Béranger./ Ranskan lyriikalle luonteenomaisen pikkulaulun
(chansonin) suuri runoilija, 1770--1857. Näissä lauluissa on aito
ranskalainen, kansanomainen sävy, pilaa ja hilpeyttä, mutta sen ohella
myöskin vapauden hehkua ja sotaista innostusta.
*Pääskyset*. Kerrotaan, että eräät ranskalaiset soturit Maurein
vankeudessa olivat salaa vartioiltaan laulelleet viimeistä säkeistöä.
*Yvetot'n kuningas* kirjoitettiin 1813. Runo oli alkujaan pilallinen
leikki, -- Napoleon I:sen tullipolitiikan johdosta kirjoitettu.
Myöhemmin runoilija näkyy sitä lievästi muutelleen. Varmaa on, että
kansa sovellutti runon Ludvig XVIII:teen ja Bourbonilaisiin yleensä, ja
nyt se ivalauluna sai tavattoman suuren valtiollisen merkityksen.
/Mikael Vörösmarty./ Unkarin tunnustettu kansallisrunoilija, 1800--1855.
Etevä runouden kaikilla aloilla. Eepos »Zalanin pako» vapaamielisine
kansallisine aatteineen; romanttiset runolliset kertomukset
»Tammikunnas», »Tenholaakso» ja »Erlau» y. m. Draamat »Kuningas Salomo»,
»Kuningas Sigismund». »Aarteenkaivajat», »Uhri», »Hunyadi», »Arpadin
herääminen». -- *Julistus* on Unkarin kansallishymni.
/Mihail Jurjevitsh Lermontov/, »Venäjän Byron», 1814--1841. Romanttisia
runollisia kertomuksia, joiden aihe on Kaukaasiasta, »Mtsiri»,
»Ismail-Bey», »Pyhiinvaeltaja Abrek», »Daimoni» y. m. Novellisikermä
»Aikamme urho». -- Lennokas lyyrikko.
/Adelbert von Chamisso./ Saksan romantikkoja, 1781--1838. Syntyi
Ranskassa Boncourtin läänityslinnassa, ja oli lapsena vanhempiensa
kanssa lähtenyt suurta vallankumousta pakoon. Omisti uudessa
isänmaassaan saksan kielen täydellisesti. Runolahjoiltaan lyyrikko.
Runollinen kertomus »Salas y Gomez» ja saturomaani »Peter Schlemihl».
/Ludwig Uhland./ Saksan miehekkäimpiä runoilijoita, 1787--1862. Uhland
on saavuttanut maailmanmaineen loistavilla ballaadeillaan. Huomiota
ansaitsevat myöskin draamat »Ernst herttua» ja »Ludvig Baierilainen».
*Bertrand de Born* oli provencelainen trubaduuri, rohkea runoilija,
yltiöpäinen ritari ja taistelupukari, jonka maineaika sattuu v.
1180--1195 vaiheille.
/Nikolaus Lenau/ (oikeastaan *Niembsch von Strehlenau*), itävaltalainen
runoilija; syntyi 1802 Unkarissa, kuoli 1850 mielisairaana. Lyyrikkona
järkyttävän synkkämielinen skeptikko. Aniharvoissa lauluissa Unkarin
pustilta on reipas sävy. Huomiota ansaitsee draamallis-eepillinen
runoteos »Faust». Heikompia ovat eepilliset runoteokset »Savonarola» ja
»Albigenssit».
/Heinrich Heine./ Maailmankirjallisuuden nerokkaimpia lyyrikoita; syntyi
Düsseldorfissa 1799 ja kuoli vapaaehtoisessa maanpaossa Pariisissa 1856.
Heinen runoudessa yhtyvät omituisella tavalla sydämellisin tunnelma ja
häikäilemättömin iva. Runokokoelmat »Laulujen kirja» ja »Uusia runoja»
ovat saavuttaneet maailmanmaineen. Heikompia ovat kokoelmat »Romanzero»
ja »Viimeiset runot». Koko loistossaan Heinen vitsi esiintyy
valtiollisissa ivalauluissa »Aikakautta koskevia runoja» ja »Saksanmaa,
talvinen tarina». Runoteos »Atta Troll» on oikeastaan pilajutelma.
Suorasanaisena pakinoitsijana Heine on verraton.
*Childe Haroldilla* tarkoitetaan Lord Byronia.
/Holger Drachmann./ »Nuoren Tanskan» aikaisempi lipunkantaja,
monipuolinen, raikas ja kuvarikas, äärettömän tuottelias runoilija,
1846-1908. Drachmann on julkaissut suuren joukon romaaneja ja novelleja,
lähes kolmekymmentä näytelmää sekä pitkän sarjan lyyrillisiä runoelmia.
Kokoelmassa »Laulujen kirja» on m. m. runosikermä »*Runoja Levantista*».