Rein-virtaan värähdellen
luo päilyä pintaan veen
tuo uljas, pyhä Köllen
ikiuljaine doomineen.
Näin doomissa kuvan ylhän,
oli kultanahkalla tuo;
se kaihoon tieni jylhän
viel' lempeän säteen luo.
Kukat, enkelit siinä leijas
yli Äiti-Neitsyen;
suu, poski ja silmä seijas
oli kultani ilmeinen.