Yli lammen vetten lietoin
vieno kuu luo valoaan,
keltaruusut valjut kietoin
kaislavyöhön vihantaan.
Kunnaalle on kulku sarvaan,
nään sen yöhön vainuvan;
sorsan tuolla uivan arvaan,
heiluessa kahilan.
Kyynelvedet nousee silmiin;
kautta sielun pyhäkön,
sulle, armas, värjyy ilmiin
yöhön rukous äänetön!