Kolme mustalaista ma näin
yönpidoss' ahteen alla,
kun pyrin vaivalla eteenpäin
hietikkö-kankahalla.
Yksi istui varjossa puun,
vingutti viulun-moista;
soitteli säihkeessä illansuun
kiihkeää lauleloista.
Toinen piippu hampaissaan
seurasi sauhua silmin,
tyytyväisnä, kuin onnet maan
kaikki ois löytänyt ilmin.
Kolmas nukkua maiskottaa,
puussa symbaali huiskii.
Kieleen tuulonen soinnut saa,
mieleen unta ne kuiskii.
Vaatteet heillä on ryysykkäät,
kirjavat paikat vilkkuu;
mutta vapaina uhmapäät
kohtaloitakin ilkkuu.
Kaikissa näin, miten mailmanlois,
kun elo yöhön hiipi,
sauhutti, nukkui, soitti sen pois, --
kaikkea halveksiipi.
Kauan taakseni vilkaisin
mustalaisihin noihin,
kulmiin tummanruskeihin,
mustiin hiuskiharoihin.