Läks nuori laulaja taistohon,
soma kuolla, kun nuolet tuiskii!
Isän miekka ankara vyöllä on,
ja olalla harppu huiskii. --
»Vaikk' kaikki sun pettäis, laulun maa»,
huus uhmaten urho oiva,
»tää miekka sun oikeuttas puolustaa,
tää harppu on riemukses soiva!»
Ja laulaja kaatui, -- mut lannistaa
ei ylvästä henkeä voida.
Hän harppunsa särki, -- ei enää saa
sen haastavat kielet soida:
»Sua koskaan vieras ei sorrakaan,
sa lemmen ja miehuuden kaiku!
Oli laulusi vapaita varten vaan,
ja ne orjain kesken ei raiku!»