Käy Catrine-metsä kellervään,
syys-hohdon nurmet, kentät saa;
ei laula leivo niityillään,
jo luonto hiljaa uinahtaa.
Syys-teiltä Meerin laulu raikas
se helkkyi, täyttäin lehdot, haat,
ja kaukometsä vastaan kaikas:
»Hyvästi, Ballochmylen maat!»
Taas kukat takaa talven jään
ne kentät, laaksot kirjavoi;
käy linnut esiin kätköistään,
ja ilmaan riemulaulut soi.
Mut pois jää multa laulupuistot
ja sulo siimeet kukikkaat;
hyvästi, Ayr, ja armaat muistot,
hyvästi, Ballochmylen maat!