— Hävytön mies! Karkaa ja unohtaa velvollisuutensa ja morsiamensa,
huudahti Helmi.
— Minä sain hänet jäämään purkamalla kihlauksen ja siirtämällä neiti
Alaheimon Porvoon haaraosastoomme. Melinda-neiti lähti — mutta Anton
saa tästälähin tarkastaa sen liikkeen. Minä en lähde Porvooseen
erehdyksestäkään.
— Ihmiset eivät ymmärrä omaa onneaan. — Mitä soppaa te aloitte keittää
padassa luista ja rautalangoista? teki Helmi vastahyökkäyksen.
— Siinä on juuri näyte Reinilän menettelytavoista.
— Rouva Hansonin juoppo mies kulki myymälässä hosuen tomunimijän
letkulla sekä myyjiä että ostajia. Minä ajoin hänet kotiin. Martikainen
sanoi aivan selvään selkäni takana Kopolalle:
— Onkohan johtaja lähettänyt rouvansa toipumaan jonnekin?
Johon Kopola sanoi:
— Kamreerskan järki on yhtä hyvin selvityksen tarpeessa.
— Mitä sinä luulet, että Kustaava ja sisäkkö sanovat teistä?
— Lopetetaan nyt tämä riita. Eikö päivällinen ollutkin onnistunut?
kysyi johtaja ja otti Helmiä vyötäisiltä.
— Mainio. Ja emmekö me suoriutuneet suurenmoisesti? kysyi tämä.
— Kyllä, rakkaani. Ja tässä saat pari satasta, jos sattuisi
odottamattomia menoja lähiaikoina, sanoi johtaja ja suuteli vaimoaan
hellästi.