SARKANEN. No, no, rouva, ei hätää, mutta kun olen neljä vuotta turhaan
yrittänyt saada omani takaisin...
3 HERRA 3 rouvalle. Oletko sinä siis käynyt lainaamassa! Minun
tietämättäni!
Riitelevät syrjässä kiivaasti keskenään.
VIERAAT nauravat.
SARKANEN. Ja lahtari Viklander, kaksituhatta ja viisisataa. Ja kanttori
Tolpander, seitsemänsataa ja viisikymmentä. -- Ja tapetseeraaja
Krutelli neljäsataa ja kaksikymmentä. -- Ja leipuri Viinikainen... Ja
kamreeri Pastmanni... ja, ja...
VIERAAT nimensä kuultuaan jokainen vuorostaan lakkaavat nauramasta ja
yhtyvät tyytymättömien joukkoon, joten nauru muuttuu vähitellen
levottomaksi hälinäksi.
SARKANEN. Ja sitten on tässä kymmenentuhannen velka, kuin irtisanotaan
korkoinensa kuusi sadalta vuodessa. Jaa-a! Kymmenen tuhatta jämtilleen,
kymmenen tuhatta!
VIERAAT äkkiä hiljeten, uteliaina. Kymmenen tuhatta! Kukahan se on?