VIERAAT vakuuttavasti. Konkurssi! Konkurssi siitä tulee!
HÄRASÖÖDINSKA. Kuka käski elämään noin yli varojensa! Toista on oleva
meillä. Uudenvuoden illaksi pyydämme meille!
VIERAAT ihastuneina. Aaaa!
HÄRASÖÖDINSKA. Kaikki läsnäolijat poikkeuksetta!
VIERAAT. Kiitoksia!
Syviä yhteisiä kumarruksia.
PATRUUNSKA. Mutta uudenvuoden ilta on aina ollut meidän.
HÄRASÖÖDINSKA. Tänä vuonna se on kuitenkin oleva meidän!
PATRUUNSKA. Se on lievimmin sanoen hävytöntä!
HARASÖÖDINSKA. Olkaa siis niin hyvät. Yksinkertainen, vaatimaton
illanvietto vain, en enkel bjudning!
PATRUUNSKA. Niin hän aina sanoo, mutta kun sitten tullaan niin on
komeampaa kuin kellään muulla. Mutta malttakaas häraskriiverska --
sillä miehenne on häraskriivari eikä härasööding!
Vieraiden puoleen, leveällä kumarruksella joka puolelle.
Ja uudenvuodenaattona meille, jos saan pyytää! Aivan yksinkertainen
illatsu!
VIERAAT. Aaaa! Kiitoksia, kiitoksia!
HÄRASÖÖDINSKA. Päivää ennen meitä! ja meille tulevat väsyksissä kuin
rievut! Se on hävytöntä!
SARKANEN ja NIMISMIES vasemmalta.
SARKANEN. Jaha, armolliset herrasväet, nyt on lista valmis, vaikka
kyllä minä teidät ilmankin listaa muistan.
NIMISMIES. Sanon edeltäpäin: minä olen aivan viaton tähän, minä
ainoastaan kirjoitin sanelun mukaan.
SARKANEN. Sisso, sisso. Tästä päivästä siis irtisanotaan kuukauden
kuluttua maksettavaksi pääoma korkoineen 6 sadalta vuodessa, sanoo
kuusi sadalta vuodessa kuin on viisi tuhatta Suomen markkaa, jonka on
minulle ja vaimolleni Eetla Sofialle velkaa vapaasukuinen härasöötinki
Nuurper. Jaa-a! Maksakoon tai peritään oikeuden kautta.
HÄRASÖÖDINSKA kiljahtaa kauhusta.
PATRUUNSKA voitonriemuisena. Vai niin! Kuka olisi luullut! Viisi
tuhatta! Viisi tuhatta! No? Miltäs tuntuu?
VIERAAT voivat vaivoin hillitä nauruansa.
HÄRASÖÖDINSKA. Mutta uskokaa minua, se oli vaan satunnainen
ulkomaanmatkamme... Herra vallesmanni, hillitkää toki tuo mies!
SARKANEN. Ja neljän vuoden korot ovat maksamatta. Se tekee kuusituhatta
ja kaksisataa...
HÄRASÖÖDINSKA. Ah, Sarkanen, minä rukoilen teitä, olkaa hyvä, saanko
luvan pyytää uudenvuoden iltana... en enkel bjudning...
VIERAAT nauravat.
PATRUUNSKA. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa,
ha-ha-ha... Uutena vuotena!!
HÄRASÖÖDINSKA. Sarkanen, rakas, pikku Sarkanen...
SARKANEN. Sanoo: kuusi tuhatta ja kaksisataa. Maksakoon taikka peritään
oikeuden kautta.
HÄRASÖÖDINSKA. Ei! -- Sarkaska tänne. -- Sarkaska! Sarkaska!
Rientää suinpäin ulos.
PATRUUNSKA. Siinä nyt näitte! Mieheni sanoo aina: yhteiskunnassamme on
jotain mätää.
NIMISMIES. Lista ei ole vielä lopussa.
SARKANEN. Ei, se vasta alkaa.
PATRUUNSKA levottomana. Mutta ettekö todellakaan voi hillitä tuota
miestä!? Herra vallesmanni!
NIMISMIES kohauttaa voimatonna olkaansa.
VIERAAT laumassa, uhkaavasti Sarkasta vastaan.
Riittää, riittää! Tämä on sopimatonta! Vaiti, vaiti! Ulos!
SARKANEN uhkaavasti. Mitä?!
VIERAAT perääntyvät, uskaltamatta yksitellen vastustaa.
SARKANEN. Viiden vuoden korot ja pääoma haetaan ulos entiseltä
rakennusmestarilta herra Krönkvistiltä, sanoo viiden vuoden korot!