VIERAAT ihmettelevät ja nureksivat.
NIMISMIES nopeasti vaimolleen. Lähetä Hilma heti Sarkaskaa noutamaan.
LENSMANSKA kuiskaa yhtä nopeasti. Olen jo lähettänyt.
VIERAAT työntävät nimismiestä ja lensmanskaa esille kohti Sarkasta.
Ajakaa nyt vaan ulos, ajakaa ulos!
SARKANEN. Eikö ole keppiä? Tässä on, ottakaa tämä, sanon.
LENSMANSKA hiljaa Sarkaselle. Sarkanen tekee hyvin ja astuu perälle!
NIMISMIES. Niin, niin, tänne herrain puolelle, jos saan luvan pyytää...
VIERAAT ihmetellen. Mi-mitä se oli?!
SARKANEN. Sitä se oli. Mutta kuulkaahan ensin asiani. Koska me nyt
kaikki tänne kokoontuneet olemme.
NIMISMIES. Mutta Sarkanen on niin hyvä vaan ja astuu tänne seuraamme,
niinkuin kutsuvieras, niinkuin kutsuvieras...
VIERAAT. Tämä menee toki liian pitkälle! Fyy, fyy moukan seurassa!
Ei, kiitoksia!
LENSMANSKA. Sarkanen tekee hyvin, kuuma ryyppy, mitä? Ha-ha.
PATRUUNSKA. Ei epäilystäkään enää! Siis sittenkin totta, mitä ihmiset
ovat puhuneet! Ha-ha-ha...
HÄRASÖÖDINSKA. Nyt alan arvata minäkin mistä kohti kenkä puristaa,
ha-ha-ha...
Nauravat yhdessä.
SARKANEN. Ei, sanon minä, ei puolelle eikä toiselle, vaan ensin asiani.
Ja kuulkaa: näiden todistajien läsnäollessa sanon minä irti...
LENSMANSKA uhkaavasti lähestyen Sarkasta. Ja jos minä käsken tänne
Sarkaskan, ai-ai, Sarkanen, Sarkanen!
SARKANEN. Ja onkos prosentitkaan maksetut, kysyn minä?