LENSMANSKA. Mutta olkaa niin hyvät!
Pyytää oikealle.
Saako luvan olla teetä?
ROUVAT. Kiitos, me olemme juoneet.
Menevät oikealle.
LENSMANSKA aikoo mennä vasemmalle.
HILMA oikealta. Rouva! Minä kuulin kun rouva sanoi: siitä
ei tule mitään!
Itkee.
Voi, voi, voi...
LENSMANSKA. Tässäkö sopii poraamaan ruveta! Minä olen sinut opettanut
ja sinun täytyy palvella vähintäin viisi vuotta, ennenkuin saat vaivani
palkituiksi!
HILMA. Mutta hyvä rouva, minä pyydän kauniisti, kun se Kallukin
vaatii...
LENSMANSKA. Kallu ja Kallu, ei tässä talossa enää muuta kuule. Maksa
kustannukseni ja kaikki rikotut astiani! Koko ajalta kahdeksankymmentä
ja seitsemän markkaa 16 penniä. Olenhan sanonut.
HILMA. Mutta Kallu, Kallu tahtoo jo ensi keväänä... voi hyvä rakas
rouva...
LENSMANSKA. Kallu, Kallu, olen sen jo kuullut. Sisso, ei sinun ole sen
kiireempi naimisiin kuin muidenkaan ihmisten. Sisso, sisso, kyökkiin,
vielä sinä naimisiin ehdit, kyökkiin, kyökkiin...
Työntää itkevän Hilman vähitellen peräovesta ulos.
PATRUUNSKA ja HÄRASÖÖDINSKA oikealta.
PATRUUNSKA. Oo, rouva Länsmanska, teitä voi todellakin onnitella näin
komean juhlan johdosta.
LENSMANSKA hyvillään. No, no, -- no, no... Mitä se patruunska...
HÄRASÖÖDINSKA. Komeampaa kuin kellään muulla. Ja mitäpä niistä ihmisten
puheista!
LENSMANSKA hätkähtää Hä? Mistä ihmisten puheista?
PATRUUNSKA. Mutta rakas härasöödinska, säästäkää toki rouva Länsmanskaa
moisia juoruja kuulemasta.
HÄRASÖÖDINSKA. Tietysti se on vale. Tekö olisitte velkaa jollekin
talonpojalle!
LENSMANSKA. Te teette minut uteliaaksi... Mitä puheita ne on? Sanokaa,
sanokaa!
HÄRASÖÖDINSKA. Ah, minun täytyy todella itkeä ihmisten pahuutta. En voi
puhua... sanokaa te, rouva patruunska.
LENSMANSKA. Kuka on uskaltanut niin valehdella. Ettäkö emme olisikaan
varakkaita?! Niinkö?!
PATRUUNSKA. Niin, mutta pääasia tässä on kelle te olisitte muka velkaa.
Hirmuista! Hirmuista!
LENSMANSKA. Se ei ole totta, se on julkea vale! Kuulitteko!
PATRUUNSKA. Jollekin -- syytinkiläiselle! Johan nyt!
LENSMANSKA. Syytinkiläiselle! Me!? Se on mitä julkein häväistys! Oh,
millä puhdistumme moisista parjauksista!
Pyörähtää permannolla osoittaen ympärilleen.
Ja siltäkö tämä näyttää!
HÄRASÖÖDINSKA. Ei, ei, mutta aivan ylimalkaan puhuen niin kyllä täytyy
sanoa, että...
PATRUUNSKA. Ylimalkaan puhuen: ihmiset elävät tätänykyä aivan yli
varojensa. Riittäisi vähempikin.
LENSMANSKA. Mitä se tähän kuuluu? Mikä "riittäisi"?!
HÄRASÖÖDINSKA. Ylimalkaan, i största allmänhet, minunkin täytyy
myöntää, että riittäisi vähempi.
LENSMANSKA. Kerran vuodessa, kantänka!
PATRUUNSKA. So, so, entäs pääsiäisenä...!
HÄRASÖÖDINSKA. Entä Bärtan päivänä sitten!
PATRUUNSKA. Ja erittäinkin kun kaikille on tunnettu...
LENSMANSKA hillitsemättä itseään polkasee jalkansa maahan. Mikä
kaikille on tunnettu? Sanokaa jos uskallatte!
PATRUUNSKA ja HÄRASÖÖDINSKA torjuen. Ylimalkaan! ylimalkaan!
LENSMANSKA. "Ylimalkaan ja ylimalkaan"! -- Itse olette Sarkaselle
velkaa!
PATRUUNSKA yhtaikaa kahden seuraavan kanssa. Mekö velkaa Sarkaselle!
Kuka niin on voinut valehdella?! Ei iki päivinä! Tätä asiaa ei voi
jättää näin, se on hävytön, se on ilkeämielinen parjaus! Vastatkaa
sanoistanne, jaa-a, vastatkaa sanoistanne!
HÄRASÖÖDINSKA yhtaikaa edellisen kanssa. Mekö?! Velkaa moukalle?! Det
är förskräckligt hvad människorna kan prata! Emme vielä koskaan ole
olleet penniäkään velkaa, ei koskaan! Aldrig! Det är grymmt, det är
rysligt, förfärligt, förskräckligt, förskräckligt!
LENSMANSKA jonkun ajan kuluttua, yhtaikaa edellisten kanssa, heitä
tyynnyttäen ja koettaen huutaa kovemmin kuin he. Ylimalkaan!
Ylimalkaan! Ylimalkaan!
VIERAAT eri ovista. Mitä? Mitä?
NIMISMIES lasi kädessä, iloisena vasemmalta. No, no, no, mikä rouville
nyt on tullut? Gramofooni soimaan ja tanssi käymään!
LENSMANSKA, PATRUUNSKA ja HÄRASÖÖDINSKA vaikenevat äkkiä ja heidän
kasvonsa saavat hymyilevän ilmeen.
LENSMANSKA yhtyen miehensä kehoitukseen, vieraille. Tanssimaan,
tanssimaan -- nuoret ja vanhat! Ottakaamme nyt oikein vanhan ajan
franseessi!
Lyö käsiään yhteen.
Hakekoon jokainen herroista parinsa, sisso, sisso, kaikki,
kaikki vaan...
Lensmanskan näin puuhatessa tulee useita herroja vasemmalta
vaatimaan rouvia tanssiin, jotka estelevät, käskien pyytämään
nuorempia, sitten suostuvat, luonnottoman äänekkäästi
murahdellen.
HILMA hätääntyneenä perältä, nimismiehelle. Kyökissä on asiamies,
tahtoo herra vallesmannia.
NIMISMIES virittää gramofoonia. En ota vastaan. Tulkoon toiste.
HILMA. Se tahtoo tulla väkisin.
NIMISMIES. Aja ulos, sanon minä!
HILMA. Hyi, en minä uskalla, sillä on keppi...
Kyökkiin perälle.
Gramofooni soi.
LENSMANSKA. Parit kahteen riviin, tämä on vanhain tanssi, nuoret eivät
osaa, kas näin, yks, kaks, kolme, alkakaa...
Vanhemmat herrat ja rouvat tanssivat franseesia, nuoret
nauravat ovien suissa, osotellen sormillaan.