Vain kangastusta kaikkiko
ja haavehien harhaa? --
Oi julma, kylmä kohtalo,
kun veit sa multa parhaan!
Viel' ihan äsken edessäin
sen sorja varsi väikkyi,
sen kaunokarva kimmeltäin
kuin pehmyt laine läikkyi.
Ja tyhjä taas on erämaa
kuin vain se olla voipi.
Taas erämiesi huoahtaa
ja yksin unelmoipi.
On eränkäyjän elämä
vain unta, unta, unta,
sen onni valhe pettävä,
sen suvi lunta, lunta.
Ja: sentään kaikki kaikessa
vain unet ovat hälle.
Siis: kiitos, kiitos kaikesta,
min soitte etsijälle!