Steenruusin loistavan voiton kunniaksi lähtivät paikallaollehet
suamalaaset kolmella suurella autopussilla ajamhan statioonilta
kaupunkihin, johna sitte huristettihin ristihin rastihin pitkin
valtakatua hurraten, laulaan ja Suamen lippuja heilutellen. Siihen
ilonpitohon ottivat ihmiset kaikkialla osaa. Kun oli parisen tuntia
ajeltu ja hurrattu, rupes siitä huutamisesta nii kurkkua kuivaamahan,
jottei auttanu muu ku siirtyä ravintoloohin kastelemhan kaulaa.
Siälä mulle valitteliki se yks miäs haikiana jotta:
— S'oon sitte kummallista, ku min'en pääse millää ilvehellä täällä
Pariisis pöhnähän —
— No, ooksä sitte oikee koittanu? — kysyyn mä.
— O-on! Min'oon ruvennu aamusta varahin ja illasta myähään, enkä oo
päässy fyllyhy vaikka taittuus. Aina on katkennu kesken hyvä yritys.
Aiva mä kauhistuun sen miähen puhesta ja koitin sanuakki jotta:
— Se ryyppöö on epätervehellistä ja vaarallista! Se perstuttaa koko
krupin ja tärvelöö kuulemma sialun ja sisuskalukki — —
Mutta ajatelkaa, mitä se sanoo! Jahkaasi jotta:
— Älä plotise! — Kyllä m'oon ollu nii monta kertaa pöhnäs, jotta mä
tiärän, mitä se on! Puhu sä Jaakkoo pukille, äläkä mulle. — Min'oon
tullu tänne vartavasten iloottemhan ja riamuuttemhan siitä vapauresta,
jota kotomaas ei oo — Nyt oon parhaani yrittäny trönätä näitä Ranskan
juamia, mutta vaikka sen tuhat olis, nii aina kesken mässähtää ennenku
on pääsny eres nousuhumalahan. Ja ku herää, nii on pää kirkas ja raitis
ku vastasyntynehellä lapsella, n'otta taas saa alkaa aluusta — — — Mä
rupian pelkäämhän, jotten m'oo terves — ku ei yhtää pryhtää — —
Se oli kummallinen tapaus ja monet muukki valittelivat samaa asiaa.
Sitä käythin siinä oikee joukolla tuumaamahan, jotta, mistä se oikee
mahtaa johtua, ku ei nämä Pariisin liköörit, viinit ja konjakit näytä
ollenkaan tehuavan suamalaasihin. Muut kansallisuuret sitävastoon
tulivat helposti ja vähällä rahalla lystille tuulelle. Suamalaasten
piti vetää nahkahansa tynnyrikaupalla, eiväkkä siltäkää päässehet
rähinäpäälle. Rahaa vai meni ropehittaan. Ku tätä kummaa joka lailla
tuumattihin, nii siihe päätinkihin tultihin, jotta me suamalaaset
mahramma olla nii 96 prosenttisen pirtun läpiliottamia, jotta mikää muu
ei meihin enää tehua. Siitä paikasta nousi se miäs ylhä ja sanoo jotta:
— Nyt on pelit kaikki ja mä lähren heti paikalla takaasi Suamehen! Tääl
on turhaa suamalaasen enempää freistaallakkaa — Sit' ei kestä massi
eikä verä mahanahka — —
Ja niin kans lähti heti aamujunalla painamahan kohti Suamen rantaa,
johna sill' on tuttu lääkäri Kuapios —
Ku mä toren sanon, nii se oli mun hyvä ystäväni Mösjöö — — Minä tulla
luputtelin hiljoollensa peräs.
* * * * *
Kisojen jälkhen on ny noussu se kysymys, jota hyvin saattoo orottaakki,
jotta se siitä taas lopuksi tuloo. Nimittään näiren olympialaaskisojen
lopettaminen. Onhan se selvä jotta se siitä kumminkin tuloo ja sitähän
m'oon jo kauan sanonukki jotta:
— Saattapas nährä jotta ku täs päästähän hyvähän alkuhu, näis
olympialaasis, nii ne toiset rupiaa sanomhan, jottei ne enää
viittikkää. — Niin s'oon menny ennenki! Esti alkaa yks harjoottaa
jotaki kroikottelemisen konstia ja ku on miälestänsä aika mestari, nii
haastaa kovasti toisiaki tempun tekohon jotta:
— Tämä on sitte mukavaa urheelua!
Ja toiset koittaavat kans ja konkaroottoovat aikansa n'otta lopuuksi
oppivat ja rupiaavat olemhan parempiakin ku itte tempuntekijät.
Silloo ei se enää ookkaa mukavaa!
Sanothan jotta:
— S'oon jo vanhanaikaasta! Ei me enää viittikkää — —
Ja taas hetken päästä keksithän uusi urheelulaji ja huurethan jotta:
— Tämä se vasta onkin urheelua!! Tulkaas koittamhan! Meill'on jo
mailmanennätyski valmis — —
Sellaane tuntu se pakkas olemhan Pariisin olympialaasiski, jottei ne
ollehet mukavia enää muille ku Amerikalle ja Suamelle, jokka nyppiivät
melkee kaikki palkinnot.
Esti nousi Suamen lippu, sitte nousi Amerikan lippu; sitte Suamen lippu
ja Amerikan lippu. Sitte nousi kaks Amerikan lippua perätysten. Ja heti
kans perhän kaks Suamen lippua j.n.e.
Koko statioonin väki oli mennä pyllyllensä ku kerraasti tankohon nousi
— Enklannin lippu!
— Mikä tua on? — ihmettelivät ihmiset, jok'olivat tottunu näkemhän vain
Suamen siniristin ja Amerikan tähtilipun.
Tiätää sen, jotta se ei ollu toisille yhtää mukavaa. Ruattikaa ei saanu
aukaasta kertaakaan suutansa oikee täyrelle lävelle ja sitä varte siälä
kans heti ruvettihin »vakavasti keskustelemhan olympialaaskisojen
lopettamisesta».
Mä muistan kovasti friskisti, kuinka yks yleesmaailmalline urheelulaji,
polviennotkistuskilpaalut loppuuvat yhtäkkiä ku puukonpäähän. Siit'on
ny vissihin 20 vuatta sitte.
Lueskelin pikkupoikana sanomalehristä sähkösanomia, joita satoo
Franskasta ja Saksasta jotta:
»Uusi mailmanennätys! Kuuluusa voimistelija (jokin) Fritz Müller on
lyäny uuren mailmanennätyksen polviennotkistamises. Hän on notkistanut
376 kertaa!»
Ja hetken päästä tuli taas jotta:
»Fritz Müllerin mailmanennätys lyäty! Ruattalaane urheelija Karl
Pettersson notkistanu Malmöös 416 kertaa!»
Tällääsiä tärisyttäviä sähkösanomia tuli suuresta mailmasta melkee joka
viikko.
Suameski ruvettihin sitte hissuksensa kyykkimhän. Kiikuttihin ylhä
ja alha, ja räknättihin. Eikä kestäny kauaa ku täältä tärähytettihin
sähkösanomalla vastahan jotta:
»Uusi mailmanennätys! Suamalaane voimistelija Kustaa Putikka notkistanu
sääntöjen mukhan 570 kertaa.»
Mailma oli ainaki kaks viikkua aiva hiljaa.
Se oli pökerryksis.
Mutta sitte tulla pihahti takaasi jotta:
»Fritz Müller, tunnettu polvennotkistaja, on nyt kolmen professorin
läsnäolles notkistanu polviansa 750 kertaa!
Suames kynsäästihin saivaristua ja ruvettihin kyykkimhän uuremman
kerran, jotta kuinka monta kertaa sitä oikee kyykähtää.
Ja tuloksena oli viikon perästä uusi maailmanennätys:
Suamalaane Matti Murrikka notkistanu 1,467 kertaa!
Kuluu ainaki kaks kuukautta ennenku mailmalta kuuluu kravahrosta.
Mutta sitte taas tuli jotta:
»Uusi mailmanennätys! Ranskalaane Jaques Fernier lyäny Murrikan
ennätyksen, notkistamalla polviansa 1,714 kertaa!»
Nyt alkoo Suames totinen kyykkyminen. Muistaakseni johnaki Hämhenlinnas
rupes jokin Jussi Kähkönen kyykkymhän oikee toren teolla aamusta asti.
Se kiikkuu ylhä ja alha ja aina vai.
Kaks miästä piti olla räknäämäs. Toinen kasteli kurkkuansa sillä aikaa
ku toinen räknäs jotta vahtu suusta nokkuu.
Ja Kähkönen se kiikkuu.
Se kiikkuu koko päivän.
Söi ja joi ja aina vai kiikkuu. — Iltahan mennes oli jo pääsny yli
4,000.
Ja olis kiikkunu vaikka yän perhän, mutta toiset tykkäsivät jotta se jo
piisaa ja sähköttivät ulkomaille jotta:
»Suamalaane Kähkönen notkistellu 4,300 kertaa!»
Sen erän peräst'ei mailmanennätystä polvennotkistukses oo enää
noteerattu — —
Nii se käy aina lopuuksi ku suamalaasekki kerkiäävät joukkoho.
Olympialaasten ohjelmastaki on ny Pariisin kisojen jälkehen poistettu
monta lajia, — jokk'ei oo enää muille mukavia ku meille.