Katsehesi kauko-kanto
saapi mielesi matalan
mielellänsä myöntämähän,
tosissansa tunnustamaan,
kuinka on hatara pohja
ollut Kauon aatoksilla:
poissa keino keskityksen,
taju taidon antavainen
veistämähän, vuolemahan,
kuvioiksi kaartamahan,
mestaroimaan miettehensä,
asehella aivojensa
kielen käytöllä hiotun.
Aattehensa ailahdellen
suitsuellut on savuna
härmän syksyisen sakean,
tuprun tervas-tuuraksesta.
Mikäli on miettehillä
piirteinä puhtaina,
sikäli ne selvittävät
laatua väin laidunmaiden
orihisi ohjattoman,
järkesi jalosukuisen.
(Osoitellen Kaukomieltä.)
Tuossa pistää kiukun piikki
okaisesta ohdakkeesta!
Kateuden haisee katku,
malin maljasta imetty!
Katso, kuinka siipisulka
aattehen on itsekkääksi
tahrittu mataran mahlan
tahmealla taikinalla!
KAUKOMIELI (hillityllä myöntyväisyydellä):
Sanelet toden tosia,
vaikka vastenmielisiä
mielen ylpeän aleta
omaksensa ottamahan.
(Nöyrtyen.)
Tietäjä ylen ylevä,
neuvo mulle neuvot varmat,
keinot kestävät selitä,
millä voida moinen vamma
kohdallensa korjatuksi?