Vasten särkkää särkyy kirkas laine,
paasiin pirstaleiks sen myrsky lyö,
niin myös murtuu moni mainen maine,
unhoon vaipuu niin myös monen työ.
Alust' aikain tänne luokse luodon
maailmoiltaan meri vaeltain
muovannut on rantavyölle muodon,
meren aallot täytti luonnon lain.
Vasten särkkää särkyy hyrskyn harja,
vesipatsaat pilviin kiemuroi.
Syntyy, kuolee uusi ihmissarja,
ikisäveleitään meri soi.
Uuraan Ryövälinniemessä, 2.7.1919.