I
Salissa tanssittiin; mutta puolihämärässä tupakkahuoneessa istui
muutamia herroja, jotka eivät tanssineet.
Nuoremmilla oli napinlävessä valkosia kukkasia, vanhemmilla oli
ritarimerkkejä. Sohvannurkassa istui muuan mies hiukan erillään muista;
hän istui aivan hiljaa ja hymyili kuin onnelliselle unelmalle. Hänen
kasvonsa olivat ruskeat, mutta otsansa oli valkea. Hänen hännystakkinsa
oli yhtä moitteeton kuin kenen muun tahansa, ja hänelläkin oli valkonen
kukkanen napinlävessä. Mutta vasempaan käteen, joka raukeana riippui
sohvan selkämyställä, oli tatuoitu sininen ankkuri.
Ne eivät oikeastaan olleet mitkään tanssijaiset, oli oltu päivällisillä
ja tanssittiin jälkeenpäin.
Muuan mies, jolla oli ritarimerkki, pysähtyi hänen eteensä:
"Ettekö tanssi, herra Fant?" sanoi hän.
"Tanssin juuri neiti Gabelin kanssa", vastasi Fant.
Mutta tämän sanoessaan hän tunsi punastuvansa. Minkätähden menikään
hän sanomaan: neiti Gabelin kanssa. Saattoihan olla yhdentekevää kenen
kanssa hän oli tanssinut. Kun hän nyt mielestään oli sanonut tyhmyyden,
suuttui hän mieheen, jolle hän oli sen sanonut, ja alkoi tuijottaa
tämän ritarimerkkiin mitään virkkaamatta. Ja kun se oli ulkomainen
huijari-ritarimerkki mitä huonointa lajia, niin mies tuli hämilleen ja
yskähti kuivasti ja meni tiehensä.
Fant jäi istumaan ja tuijotti peiliin, joka riippui vinosti vastapäätä
olevalla seinällä. Mutta itseään hän ei peilissä nähnyt. Hän näki
tanssisalin valovirran ja naisten kaarevat ääriviivat. Näytti siltä
kuin olisivat he äänettömästi liikkuneet musiikin tahdissa. Katso
heidän punasia suitaan, katso käsivartten valkeita kaartumia — — —
Tuolla hän jälleen oli. Kolmannen kerran hän liukui ohi
kuvastinlasilla. Hän tanssi serkkunsa kanssa. Poikanen, vasta
ylioppilaaksi päässyt — noh.
Ei, hän ei voinut istua hiljaa, hän ei voinut katsella sitä kauempaa.
Eihän merkinnyt mitään, että tuo nainen tanssi serkkunsa kanssa, mutta
hän ei voinut katsella sitä, hän nousi ja lähti huoneesta.
Joku kysyi:
"Mikä tuo Fant on miehiään?"
"Hän on keksinyt jotain, kaasuliekittimen, luulen minä. Hän on jo
tulossa varakkaaksi."
"Mutta oletteko huomanneet", sanoi mies, jolla oli ulkomaalainen
ritarimerkki, "oletteko nähneet, että hänen toiseen käteensä on
tatuoitu sininen ankkuri?"
He purskahtivat yht’äkkiä aika nauruun.