VILHO (sillä välin Ilvekselle). Niin, uskokaa minua: Vallinkorvan
asiassa tehdään mitä suinkin voidaan.
ILVES. Enne' ois jo ollt tehtävä. -- -- Vai tääll työ piättä
Vallinkorvaa kii --! Varttokais!
(Kuuluu tehtaan vihellys, pitkä ja valittava. Puhos,
Huuhka, Jäntti y.m. työmiehiä ja Leena tulevat vasemmalta.)
ILVES. Se huutaa totta, se huuhkain.
ANTERO (tullut konttorin ovelle kuuntelemaan). _Mitäh_?
ILVES. Nyt se on valmis.
TYÖMIEHET. _Seisoo ruukki_. (Puhuvat sitte hiljaa keskenään ja Vilhon
kanssa.)
ILLBERG (ottanut laukustaan papereita, joihin tekee muistiinpanoja
pitkin matkaa tutkinnon kestäessä. Vallinkorvalle). Taloline?
VALLINKORVA (vilkasten Anteroon, katkerasti). Nii ... entine.
ILLBERG. Ny bruukkiss? Töömees?
VALLINKORVA (kuin äsken). Nii ... entine.
PUHOS ja JÄNTTI (ovat sillä välin lähestyneet Anteroa).
PUHOS. Niisthä se ois palkoist. Ja siitt o Vallinkorva maaosto
purettava. Ilman eivät tyyvy.
JÄNTTI. Mie taas siihe voisi' heittää puolestain, jos patruun ottas'
tään Vallinkorvan takas' työhöö: hänellki nii köyhyys.
ANTERO. Kuunnelkaahan ensin tutkintoa!
VALLINKORVA (Jäntille). Em mie siint viinajutust oo siull, Jäntti,
vihhaa pitänt. Köyhäll o raha kallis... Etkä sie -- Ako'st pahhuus
tulloo kaikk'.
LEENA. Häpiä tok' puhheitais!
ANTERO (nostaa Vallinkorvalta jääneen rautakangen seinää vasten).
Kuulkaa ensin, mitä hyvää Vallinkorva on aikonut teille!
ILLBERG (Vallinkorvalle). Te on meinas serkki se dammi, sul--sul--?
ANTERO. Niin, hän aikoi hukuttaa tehtaan, särkeä sulun koskesta.
TYÖMIEHET (kauhistuneina), Sulkuu aikont särkii!
VALLINKORVA (vavahtaa, vaan oikaseksen). _Ehjä_ viel o miu tietäksein.
ILLBERG. "Meinas serkki", mine sano, mut ei kerkkeny --?
VALLINKORVA (epävarmana). Poika se' särkypaika ois tiennt. Mie hänest
en --