ALPO. Hyvä! (Miettii, tekee päätöksen. Itsekseen.) Hätätilassa _laina_
isäni perindöä vastaan: ei varkaus, vaan oikotie. (Menee oikealla.)
VALLINKORVA (katsoo hänen jälkeensä). "Kassotais kanss', sano' piru ku
tahkoo vääns'."
ILVES ja IIKKA (tulevat vasemmalta).
VILHO; (tulee tuvasta, Vallinkorvalle). Niinkuin sanottu: kuusikymmentä
tuhatta.
VALLINKORVA. A paljaast koskest?
VILHO. Niin. Ettekö saa päähänne? _Yksistään koskesta_ ja rannasta:
kaksi sataa syltä maata, ei enempää.
VALLINKORVA. Mitäs siinn o ennää tekemist? Myöty kum myöty. Saap'
kärsii nahkassaa.
VILHO. Mutta kauppa ei ole pitävä, kun ette ole antanut hänelle
kiinnekirjaanne.
VALLINKORVA. Miepä oon luvannt, siitt ku täyve maksaa ja patruuna'
velan laittaa suoraks'.
VILHO. Milläpä Alpo ne maksaa näin yht'äkkiä?
VALLINKORVA. Ka sitä mie en tiijä, eikä se miull kuulu.
VILHO. Vaikka hän saisikin maksetuksi, niin oletteko antanut hänelle
mitään kirjallista lupausta?
VALLINKORVA. Miu matko'ssain onki sana riittänt. Kerra sana ei pitäne,
siitt ei kirjatkaa.
VILHO. Olkoon niin. Mutta ei hänellä kuitenkaan ole lainhuudatusta. On
siis vielä tilaisuus sukulunastukseen.
VALLINKORVA. Miullako --?
VILHO. Taikka muilla. -- Minulla esimerkiksi.
VALLINKORVA. Sitä mie en ymmärtänt.
VILHO. Ei vielä olekkaan aika ymmärtää, vaan vast'edes. -- Näkemään
asti! (Menee oikealta,)
VALLINKORVA (vimmoissaan toisille). Kuulittaks työ nyt? -- Kuuskymment
tuhatt, ja ei ku koski. Nyt vietii kuuvell kaikk', maat ja mantereet,
talot ja tantereet.
IVASKA (tullut Vilhon jälkeen tuvasta). Ruotshin laki, koira laki.
VALLINKORVA. Ei sitä laki vient, Ruossi' ei Venähe; ruukin koirat ja
patruuna' halunkit.
IVASKA. Patruuna viishas herru ylen: kai mailman gashetat luki da opit
gävih. A herru mi herru -- yhtäkaikk mie likviidissh rengahan shilmääh
pannen. (Menee tupaan.)
VALLINKORVA. Tää ois olltki mies, tää inssinyör', mie oon kassont.
ILVES. Ka veiterämp' on tää viel vetämää' nenäst ku muut kukkaa' ...
senki "keisar'".
VALLINKORVA. Aa -- ymmärrä' mie nyt senki "sukulunastukse". Minnuu vaa
koetta'siit lepytellä, ni heittäsin valtaan kaikk' assiit: työlakon
heittä'sin valtaan. E-ei! Minnuu hyö on ilmanki jo pettäneet sivu
hyvän.