Edelliset. Orjatvaara.
_Orjatvaara_ (tavattoman vilkas ja puhelias agitaattori. Hyvin
erikoisesti puettu). Oho! Oho! Onko täällä harjoitus eduskuntaan?
_Veikkanen_. On. Teitä vain kaivattiin.
_Orjatvaara_. Mistä on kysymys?
_Veikkanen_. Siitä pensashomeesta.
_Orjatvaara_. Jahah, kyllä ymmärrän. Minäkin sanon siitä jotain.
_Wahlbom_. Ei, ei, elkää sanoko! Te sosialistit puhutte aina liian
paljon. Kun teillä kerran on "tappi auki", niin tulee puhetta aivan
loppumattomiin.
_Orjatvaara_. Tässä maassa on kaikki epäkunnossa. Onko ihme, jos me
silloin koetamme sitä parantaa.
_Hlrvenrinta_. Te parantaa! Te parantaa! Te, jotka hävitätte kaikki.
_Orjatvaara_. Ainakin hallituksen, joka jättää eduskunnalle sellaisia
typeryyksiä kuin karviaismarjahomejuttu.
_Wahlbom_. Sekö typerä! Sehän on oikea nerontuote.
_Orjatvaara_. Roskaa se on, paljasta roskaa!
_Veikkanen_. Mutta hyvät herrat, tämä ei ole eduskunta, täällä pidetään
lausuntokurssia. Olkaa hiljaa!
_Emäntä_. Pitäkää suunne kiinni ja puhukaa oikein!
_Veikkanen_. Niin juuri! Pitäkää suunne kiinni ja lausukaa!
_Orjatvaara_. Kyllä, sillä nyt on minun vuoroni!
(Menee puhujalavalle).
_Wahlbom_. Ja pitääkö meidän sitä kuunnella?
_Veikkanen_. Kyllä se olisi hyvä oppiaksenne kuullessanne tekemään
sopivia mimiikkiä.
_Hlrvenrinta_. Istukaamme siis!
(Istuvat).
_Orjatvaara_ (puhujalavalla). Koko tämä asia on porvarillisten juonia.
He tahtovat jälleen imeä itselleen etuja valtiolta, saada turvaa
karviaismarjapensailleen.
_Veikkanen_ (toisille). Tehkää happamia miinejä!
_Emäntä_. Mitä sillä tarkoitetaan?
_Veikkanen_. Olkaa aivan kuin joisitte etikkaa!
_Emäntä_. Jassoo. Siis näin!
_Orjatvaara_. Tarvitseeko sorrettu kansa karviaismarjapensaita? Ei! Ei!
Ne ovat verenimijöitten pensaita!
_Veikkanen_ (Orjatvaaralle). Puikaa nyrkkiä! Sosialisti pui aina
nyrkkiä porvareille.
_Orjatvaara_. Mutta kerran kansa kostaa!
_Hirvenrinta_. Oho!
_Orjatvaara_. Ja, voi silloin teitä, te, jotka elätte kansan hiestä!
Elkää luulko, että me suostumme antamaan rahoja teidän pensaittenne
hoitamiseen! Emme! Me emme maksa mitään! Me emme maksa mitään.
(Tulee lavalta pois).
_Veikkanen_. Te olette tehnyt suuria edistysaskeleita. Minulla ei ole
mitään teille enää opetettavaa.
_Orjatvaara_. Tämä on siis viimeinen tunti?
_Veikkanen_. Niin. Se on yhteensä 20 tuntia à 3 markkaa, siis 60
markkaa yhteensä.
_Orjatvaara_. Minä ymmärrän, 60 markkaa.
_Veikkanen_. Te olette hyötynyt opetuksestani paljon, sen näkee. Teidän
luontaiset taipumuksenne puhumaan ovat nyt kukassaan, jos niin voi
sanoa. Liikkeet ovat vielä hiukan haparoivia, esimerkiksi sanoessanne:
me emme maksa! Ottakaa se kohta uudestaan. Tehkää tällainen leveä
liike, näin!
_Orjatvaara_. (lavalla). Me emme maksa! Me emme maksa!
_Veikkanen_. Ja sitten menette pois istuntosalista.
_Orjatvaara_. Jaha! Me emme maksa!
(Menee eteiseen).
_Veikkanen_. Vielä uudestaan!
_Orjatvaara_ (palaa lavalle). Me emme maksa! Me emme maksa!
(Menee).
_Veikkanen_. Suuremmoista! Suuremmoista! Kerrassaan suuremmoista! --
Mutta missä hän viipyy? (Menee katsomaan eteiseen). Hyvänen aika! Hän
on mennyt! Hän meni, eikä maksanut! En minä sitä tarkoittanut
opetuksellani!
_Wahlbom_. Menikö hän pois?
_Veikkanen_. Hän karkasi! Eduskuntaan! Eduskuntaan! Ehkä siellä saan
häneltä maksuni!
_Kaikki_. Niin, eduskuntaan!
(Rientävät pois).
Loppu.