_Metsämökissä 1 p:nä heinäkuuta_.
"Minun on tosiaan jo aika, rakas Phil, kirjoittaa sinulle ja kertoa
millaista minun elämäni täällä on. Olen täällä Valley Roadissa
taaskin kunnon koulunopettajana, ja mitä aineelliseen puoleen tulee
olen turvautunut neiti Janet Sweetin aika runsaisiin lihapatoihin.
Jane on herttainen ja hyvin miellyttävän näköinen nainen, pitkä,
mutta ei hintelä -- hänellä näyttää päinvastoin olevan jonkun verran
taipumusta täyteläisyyteen, jota ehkäisemässä on vastapainona
eloisa ja tarmokas sielu. Hänen huolellisesti käherretyssä
tukassaan on harmaita juovia, hänellä on auringonpaisteiset kasvot
ja punaruusuiset posket, ja hänen kiltit siniset silmänsä tulevat
joskus suuriksi ja pyöreiksi lapsellisesta ihmetyksestä. Hän
valmistaa kauhean ihanaa ruokaa vanhojen keittoreseptien mukaan
eikä hänestä ole mitään, vaikka söisi vatsansa kipeäksi; pääasia
on että 'maistuu'. Minä pidän hänestä, ja hän pitää myös minusta
-- luultavasti etupäässä siksi, että hänellä on ollut sisar, joka
kuoli nuorena ja jonka nimi oli Anna. 'Saan toivottaa neidin
tervetulleeksi' virkkoi hän, kun kyytimieheni toi minut hänen
pihaansa. 'Vaikka ette ole ollenkaan sen näköinen kuin kuvittelin.
Olin varma siitä, että te olisitte tumma -- sisarvainajani oli tumma.
Mutta kun tulette, niin loistaakin punainen tukkanne jo etäältä!'
"Pari minuuttia pelkäsin sympatiani Janetia kohtaan joutuneen jo
kankkulan-kaivoon. Sitten huomautin itselleni, että minun tuli pitää
itseäni liian hyvänä antaakseni itsessäni valtaa ennakkoluuloille
ketään kohtaan vain siksi, että tämä on sanonut hiuksiani punaisiksi.
Sana 'kastanjanruskea' luultavasti puuttui Janetin sanakirjasta.
"Tilapäinen kotini, Metsämaja, on hyvin hauska paikka. Tupa on pieni
ja valkoinen, isolta maantieltä viettävässä, ihastuttavassa notkossa.
Tien ja tuvan välillä hedelmäpuiden alla vaihtelevat hauskasti
keskenään vihanneskasvitarha ja kukkasarat. Hiekkakäytävää reunustaa
eteisen ovelle saakka isot simpukankuoret, vaaleanpunaiset sisältä
ja piikikkäät päältäpäin, villiviini kiemurtelee kuistin ympärillä
ja katolla kasvaa sammalta. Huoneeni on soma ja pikkuinen ja siihen
tullaan vierashuoneesta. Siihen sopii töintuskin sänkyni ja minä.
Sänkyni yläpuolella riippuu teräspiirros runoilija Burnsista, joka on
kumartuneena komean halavan varjostamalle Highlandin Maryn haudalle.
Runoilijan kasvot ovat niin surumieliset, ettei ole ihme, jos näen
kauheita unia. Voitko uskoa, nukkuessani täällä ensimmäistä yötä näin
unta, etten voinut nauraa.
"Vierashuone on siro ja sievä. Toista ikkunaa varjostaa iso jalava,
joten huoneen täyttää luolamainen tummanvihreä valaistus. Tuoleilla
on ihmeellisiä irtopäällisiä ja lattialla koreita matonpätkiä,
ja pyöreällä sohvapöydällä on kirjoja ja maisemakortteja
sievästi järjestettyinä. Uuninreunalla on kuivatettuja ruohoja
kukkamaljakoissa. Kukkamaljakkojen välissä on näytteille pantuina
joukko jäykkiä, surureunaisia kortteja, pelkkiä kutsukortteja,
joissa pyydetään 'läsnäolollaan kunnioittamaan' hautajaisia, missä
päähenkilöinä ovat esiintyneet Janetin isä ja äiti, eräs veli,
edellämainittu sisar Anna sekä eräs renkipoika. Jos minut jonakuna
päivänä viedään raskasmielisenä ja yhtä ja samaa hautovana johonkin
laitokseen, niin ovat kortit siihen syynä.
"Mutta muuten kaikki on oikein kodikasta, ja sen minä olen kyllä
sanonutkin emännälleni. Olen sillä voittanut Janetin sydämen, mutta
käsitin pian, ettei Esther-parka oikein ollut hänen mieleensä, tämä
kun oli sanonut, ettei ole oikein terveellistä, jos asuinhuoneessa on
hyvin varjoisaa, ja sitten pyytänyt saada jouhimatrassin vuoteeseensa
untuvapatjan sijaan. Mutta minäpä puolestani rakastan untuvapatjoja,
ja kuta syvemmälle vajoaa niiden epähygienisiin syvyyksiin sitä
ihanampaa minusta on. Janetin mielestä on oikea ilo nähdä minun
syövän; hän oli kovasti peljännyt, että minä olisin samanlainen kuin
neiti Hawthorne, joka söi aamiaiseksi vain hiukan keitettyjä hedelmiä
ja joi lasin lämmintä vettä ja koetti estää Janetia paistamasta
mitään, kun hänestä sellainen ruoka ei ole hyvä ruuansulatukselle.
Esther on kyllä kiltti ja herttainen tyttö, mutta hänellä on muutamia
päähänpinttymiä. Häntä vaivaa suuressa määrin mielikuvituksen puute
ja samalla heikko vatsa.
"Janet ilmoitti minulle, että saan käyttää vierashuonetta, kun
nuoria herroja tulisi käymään. Luultavasti niiden lukumäärä on
pian laskettu. En ole vielä nähnyt ainoatakaan nuorta herraa
paikkakunnalla, lukuunottamatta viereisen talon apumiestä, pitkää,
hintelää nuorta miestä, harmaankeltaiset suortuvat otsalla. Hän tuli
tänne äskettäin eräänä iltana, en tiedä todellakaan minkä vuoksi,
ja kyykötti kyyköttämistään aidalla kuistin vieressä, missä Janet
ja minä istuimme käsitöinemme. Hän tarjosi piparminttukaramelleja
paperitötteröstä ja antoi meille muutamia vihanneskasvitarhaa
koskevia neuvoja. Häntä ei paljoakaan kehoitettu tulemaan toiste.
"Ja kuitenkin, usko tai älä, on täälläkin käynnissä rakkausjuttu.
Minun kohtalooni näyttää kuuluvan keikkua kannoilla vanhempien
ihmisten eroottisilla rekiretkillä. Herra ja rouva Irvingin on tapana
sanoa, että minä sain aikaan heidän avioliittonsa. Toistaiseksi olen
vain passiivisena katsojana siinä, mitä täällä on tekeillä. Luulen
saavani syytä vielä joskus palata tähän aineeseen. En aio kuitenkaan
panna kahtakaan kortta ristiin jouduttaakseni tapausten kehitystä.
Tavallisesti saa vain kiittämättömyyttä osakseen, kun työntää nenänsä
keittoon, vaikka sen tekisikin mitä parhaimmassa tarkoituksessa."