1. Haamun käyttö vanhastaan tuttua kirjallisuudessa. Usko haamuihin
kansantiedon yleisimpiä piirteitä. Niiden käytön ensimmäinen aste.
Niiden ilmestymisen siveellinen syy. Haamu — deus ex machina.
Ilmestyminen tärkeänä tekijänä romanttisissa olosuhteissa — uusi
luku haamun historiassa. Percyn ballaadit. Suloisen Williamin
haamu. Percyn haamuballaadien merkitys. Bürgerin Lenore. Alonzo
Urhoollinen ja kaunis Imogene.
2. Alonzo-ballaadin lähteet: Percyn Margaret ja William, Bürgerin
Lenardo ja Blandine sekä Lenore, Schillerin Henkiennäkijä.
Alonzo-ballaadin korkein kauhukohta. Vertavuotavan nunnan tarina
Munkki-romaanissa; sen pohja-aihe ja korkein kauhukohta. Antonian
äidin haamu. Haamujen käytön vaikuttavaisuuden ehto. Lewisin osuus
haamuromantiikkaan.
3. Lewisin haamujen jälkiä: Scottin Marmion, Viimeisen runojan laulu,
Lammermoorin morsian, Seinäverhoilla varustettu huone, Kihlattu,
Luostari ja Apotti. Scottin haamuromantiikka. Byronin Oscar of Alva
ja Lara. Shelleyn ballaadit: Ghasta, Ballaadi ja Aaveratsastaja.
4. Coleridgen Vanha merimies; sen sukulaisuus juhlan korkeimmalla
hetkellä ilmestyvään haamukohtaukseen; sen sisältö. Southeyn suhde
haamuromantiikkaan.
5. Haamukohtausten jälkiä Poen tuotannossa: Punaisen kuoleman naamio
ja Varjo. — Emily Brontén "Tuulien kukkula".
6. Lucifer Lewisin romaanissa. Luciferin ulkomuoto ilmestyessään
Antonialle. Luciferin kaunis muoto. Hänen melankoliansa.
Romantikkojen mielenkiinto paholaiseen; hänen aineellinen
esittämisensä; Mefisto. Esimerkkejä paholaisen käyttämisestä.
7. Luciferin apulainen Matilda. Cazotten Lemmekäs paholainen.
Vathekin Carathis. Ambrosion viettely kuvan avulla. Kuva
Schillerin Henkiennäkijässä. Lewisin muut demoonit ja henget.
8. Coleridgen Geraldine. Lytton-Bulwerin Zanoni-romaanissa ja
Kummitustalossa esiintyvä Ovenvartija. Käsitys silmistä kauhun
lähteenä.
9. Scottin Viimeisen runojan laulu. Southeyn osuus demoonisiin
noitanaisiin. Poen Ligeia ja Morella. Villiers de L'Isle-Adam.
Hawthornen Marmorifauni.