"Ja nyt", jatkoi opettaja katsahtaen gallerille, jossa tohtori ja minä
istuimme piilossa, "on minulla suuri hämmästys teidän varallenne.
Niiden joukossa, jotka ovat kuunnelleet luentoanne tänään, sekä
aamu- että iltapäivällä on muuan henkilö, jonka nimen teidän tulisi
voida arvata sanoessani, että kaikista henkilöistä maan päällä,
hän on ehdottomasti pystyvin ja ainoa täysin pätevä arvostelemaan,
miten tarkka teidän kuvauksenne yhdeksännentoista vuosisadan oloista
on ollut. Ettei tieto siitä olisi häirinnyt tyyneyttänne, olen minä
tähän saakka pidättänyt kertomasta, että meidän luonamme on tänään
saapuvilla ei vähemmän huomattava vieras kuin Julian West ja että hän
on hyväntahtoisesti suostunut sallimaan minun esittää itsensä teille."
Minä olin myöntynyt pikemmin vastenhakoisesti opettajan pyyntöön, kun
en olisi halunnut asettaa itseäni uteliaisuuden esineeksi. Mutta minun
oli kumminkin vielä tehtävä tuttavuutta kahdennenkymmenennen vuosisadan
poikien ja tyttöjen kanssa. Kun he saapuivat ympärilleni, oli helppoa
tyttöjen kiihkeistä silmäyksistä ja poikien liikutetuista kasvoista
nähdä, miten suuresti heidän mielikuvituksensa oli hämmästyksissä
läsnäoloni vuoksi heidän joukossaan ja miten kaukana heidän tunteensa
olivat tavallisesta ja epämiellyttävästä uteliaisuudesta. Mielenkiinto,
jota he minuun osottivat oli niin täydellisesti myötätuntoista, ettei
se olisi voinut loukata hienotunteisintakaan luonnetta.
Tällainen oli itseasiassa ollut kaikkien täysikasvuistenkin
henkilöitten käytös minua kohtaan, joita olin tavannut, mutta olin
tuskin odottanut samaa käytöskykyä koululapsilta. Minä en, kuten
näytti, ollut kylliksi ottanut huomioon sitä vaikutusta, joka oli
tapoihin sillä hienostumisen ilmakehällä, joka ympäröi nykyajan
lapsia aina kehdosta alkaen. Nämä nuoret olennot eivät olleet koskaan
nähneet karkeutta, raakuutta tai sopimatonta käytöstä kenenkään
puolelta. Heidän luottamustaan ei oltu koskaan väärinkäytetty, heidän
tunteitaan loukattu tai heidän epäluuloaan kiihoitettu. Kun he eivät
koskaan olleet kuvitelleetkaan löytyvän sellaista olentoa, kuin
yhteiskunnallisesti ylempänä tai alempana olevaa henkilöä, eivät he
olleet oppineet kuin yhden käytöstavan. Kun heillä ei koskaan ollut
ollut tilaisuutta synnyttää väärää tai pettävää vaikutusta tai jotain
sen tapaista, oli luonnollista, etteivät he tietäneet, mitä teeskentely
oli.
Todenteolla ovat nämä taloudellisen yhdenvertaisuuden toisarvoiset
seuraukset, nämä siveelliset ja yhteiskunnalliset mullistukset, jotka
loivat ihmisten kanssakäymiselle ylevän ilmapiirin, kaikesta huolimatta
olleet suurinta apua jota itse periaatteesta on ollut ihmisonnelle.
Heti jouduin puhumaan ja leikkiä laskemaan tämän nuoren joukon kanssa
niin kevyesti kuin olisin heidät aina tuntenut, ja heidän hartaasti
kuunnellessaan mitä heille kerroin vanhan ajan kouluista ja itse
huvia nauttien heidän naiivien huomautustensa johdosta livahti tunti
huomaamatta ohitse. Nuoriso on aina innostavaa ja näiden raittiiden,
kauniiden ja nerokkaiden olentojen läsnäolo vaikutti kuin viinikylpy.
Florence! Ester! Helena! Marion! Margaret! George! Robert! Harald!
Paul! -- En milloinkaan unohda sitä tähtisilmäisten tyttöjen ja
komeitten poikain joukkoa, jossa ensiksi tutustuin kahdennenkymmenennen
vuosisadan tyttöihin ja poikiin. Voiko olla, että Jumala lähettää
suloisempia sieluja maan päälle nyt kun se niille on niin paljon
soveliaampi?