Rouva Äyriäinen (hyvin siististi puettuna). Heti jälestä Krumm.
Edelliset.
_Rouva Äyriäinen_. Tässä olen. Ja herra vaalipappi Krummkin jo tulla
häälyy yli pihan.
_Majuri_. Jahah! Tässä on kahdet naimiset tekeillä.
_Rouva Äyriäinen_. Kahdet? Heh! Mitenkä niin?
_Krumm_ (käyden sisään). Korkealla suosiollanne olen alhaisuudessa
taasen rohjennut astua sisään, toivoen kaikki esteet sillä poistaneeni,
kun juhlallisesti julistan päättäneeni viedä tämän kunnioitettavan
leskirouvan aviopuolisonani kotiani.
_Rouva Äyriäinen_. Minäkin olen asiaa miettinyt ja olen päättänyt —
_Majuri_. Malttakaa! malttakaa! Ensin on pieni erehdys selitettävä.
Te luulette tuon rouvan olevan pastorivainajan lesken?
_Krumm_. Kuinkas sitten?
_Majuri_. Se hän kumminkaan ei ole, vaan tämä tässä.
_Krumm_. Tämäkö? No sitä parempi.
_Rouva Äyriäinen_ (kiivastuneena). Mitä parempi.
_Majuri_. Te luulette myöskin olevanne uusi pastori?
_Krumm_. Minä toivon —
_Majuri_. Se ette kumminkaan ole, vaan tämä tässä!
_Krumm_. Kuinka, herra majuri?
_Majuri_. Herra pastori, te kulitte mutkateitä, mutta tämä herra tässä
tuli suoraan, ja tästä huomatkaa, että »suorin tie on paras».
(Esirippu alas.)