Jaakko. Majuri.
_Jaakko_. Herra majuri, tuolla ulkona on vaalipappi, joka pyytää saada
kunnian päästä teidän puheillenne.
_Majuri_. Pyytää saada kunnian! Tiedäthän, etten voi semmoista puhetta
kärsiä.
_Jaakko_. En minäkään, mutta niin kuuluivat hänen sanansa.
_Majuri_. Miltä hän sinusta näytti?
_Jaakko_. Hän mahtaa kyllä olla hyvä pastori, mutta husaariksi ei hän
kelpaa.
_Majuri_. Miksi ei?
_Jaakko_. Hän vetää selkänsä niin moneen köyryyn, eikä astu rohkeasti
ihmisten silmäin eteen.
_Majuri_. Ei hänestä ole aikomus husaaria tehdäkään.
_Jaakko_. Hän on sanonut minua sen seitsemän kertaa hyväntekijäksensä
ja vakuuttaa, ettei hän ole eläissään nähnyt toisia niin kauneita
viiksiä kuin minulla on.
_Majuri_. Se mahtaa kyllä olla totta.
_Jaakko_. Mitä minun viikseni häntä liikuttavat? Sitte tahtoi hän
pistää kouraani kovan taalerin aivan kuin saapasten kiillotuksesta.
_Majuri_. Sitä et kai ottanut vastaan?
_Jaakko_. Hitto vieköön! Minä loin häneen vihaisen silmäyksen ja jätin
hänet seisomaan.
_Majuri_. Et saa lukea hänelle sitä viaksi. Maailma ei ole mikään
tasainen suorasarkainen pelto, vaan monisoppinen puisto, täynnä
monimutkaisia käytäviä.
_Jaakko_. No, periköön sitte piru koko maailman, luvalla sanoen!
_Majuri_. Mene ja päästä hänet sisään.
_Jaakko_ (aukaisee oven). Astukaa sisään, herra pastori! (Lähtee.)