Iltalehtien viimeksi ilmestyviä painoksia oli juuri alettu myydä, kun
Hetherwick ja Matherfield saapuivat Victoria-asemalle. Matherfield
sieppasi yhden sanomalehden; hetkistä myöhemmin hän työnsi sen
Hetherwickin eteen, osoittaen isoilla, mustilla kirjaimilla
painettua otsaketta. "Hyvä Jumala!" hän huudahti. "Katsokaahan
tuota!" Hetherwick katsoi ja jäi lukiessaan töllistelemään suu auki
hämmästyksestä.
ROBERT HANNAFORDIN MURHA.
VIIDENTUHANNEN PUNNAN PALKINTO.
Hetherwick kääntyi kumppaniinsa päin; hänen ilmeensä oli samalla
kertaa sekä kysyvä että ällistynyt.
"Otaksuttavasti -- ei, varmasti -- juuri tähän Penteney viittasi
käskiessään Baseverien silmäilemään sanomalehtiä!" hän päätteli. "Se
tapahtui eilen; tuon on täytynyt olla myöskin eileniltaisissa ja
tämänaamuisissa lehdissä. Minä en ole nähnyt kumpiakaan."
"Vartokaas!" kehoitti Matherfield. Hän riensi takaisin
kirjamyymälälle ja palasi syli täynnä sanomalehtiä, käännellen
ylimmäistä tullessaan. "Se on tässä -- ja tässä!" hän jatkoi.
"Mennään johonkin rauhalliseen nurkkaukseen ja luetaan se läpi
tarkasti!"
"Tulkaa sitten odotussaliin!" sanoi Hetherwick. "Omituista!" hän
mutisi heidän astellessaan sinne. "Kukapa lupaisi palkkion -- ja
lisäksi sellaisen! -- jollei juttu koskisi häneen läheisesti?"
"Mistä tiedämme, ketä se ei koske?" huudahti Matherfield.
"Jotakuta se ilmeisesti koskee! Jotakuta sellaista, joka kykenee
lupaamaan viisituhatta puntaa eikä sitä paitsi pelkää suunnattomia
ilmoituskuluja. Katsokaahan tuota -- ja tuota -- ja tuota!" jatkoi
hän, käännellen hätäisesti ostamiaan sanomalehtiä. "Se on kaikissa
Lontoon lehdissä!"
"Luetaan se tarkkaavasti", virkkoi Hetherwick. Hän levitti yhden
sanomalehdistä odotussalin pöydälle ja luki hymisten ilmoituksen
sanasta sanaan Matherfieldin kurkistaessa hänen olkansa ylitse.
"Perin salaperäistä!" tuumi hän lopuksi. "Mitähän se merkitsee?"
Mutta Matherfield luki parhaillaan ilmoitusta toistamiseen.
Koska Robert Hannaford, entinen poliisimestari Sellithwaitesta
Yorkshirestä, kuoli äkkiä maanalaisen rautatien junassa lähellä
Charing Crossin (Thamesin rantatien) asemaa noin kello 1.15 ap.
viime maaliskuun 19 p:nä ja lääkärintarkastuksessa on ilmennyt,
että hänet oli myrkytetty, ja koska on aihetta luulla, että
hänelle oli myrkyn antanut joku tai jotkut henkilöt aikeessa
murhata hänet, niin ilmoitetaan täten, että yllämainittu summa,
viisituhatta puntaa, maksetaan sille, joka ensimmäiseksi
ilmoittaa sellaisia tietoja, että sanotun myrkyn antamiseen
sekaantunut henkilö tahi sekaantuneet henkilöt voidaan niiden
nojalla pidättää ja todistaa syyllisiksi, sekä että mainitut
tiedot on jätettävä allekirjoittaneelle, joka suorittaa luvatun
palkkion edelläesitettyjen ehtojen mukaisesti.
Penteney, Blenkinsop & Penteney,
asianajotoimisto.
Huhtikuun 22 p:nä 1920.
Lincoln's Inn Fields 853,
Lontoo, W. C.
Matherfield osoitti allekirjoitusta.
"Penteney", hän huomautti. "Sehän on sen miehen nimi, jonka neiti
Hannaford kertoi antaneen Baseverielle lähtöpassin."
"Niin juuri -- majuri Penteney", vahvisti Hetherwick. "Otaksuttavasti
liikkeen nuorempi osakas. Tunnen heidät nimeltä, mutta en tiedä
heistä paljoakaan muuta."
"Luulin häntä soturiksi", sanoi Matherfield. "Majuriksi kai neiti
Hannaford häntä nimitti."
"Hyvin todennäköisesti territorialijoukkojen upseeri", vastasi
Hetherwick. "Joka tapauksessa on tämän merkitys varsin selvä,
Matherfield, katsoen siihen, mitä kaikkea tiedämme. Tämä ilmoitus on
julkaistu lady Riversreaden laskuun. Penteney, Blenkinsop. Penteney
on epäilemättä hänen käyttämänsä asianajotoimisto. Mutta -- miksi?"
"Niin, miksi?" kertoi Matherfield. "Juuri se panee minut ymmälle!
Mitä Hannafordin murha häntä liikuttaa? Miksi erikoisesti hän tahtoo
saada murhaajan vastaamaan rikoksestaan? Jos Hannafordin pojantytär
olisi luvannut sanokaamme sata puntaa tuollaisista tiedoista, niin
sen jaksaisin käsittää -- hän on vainajan lihaa ja verta. Mutta
lady Riversreade! Niin, jos hän todella on sama nainen, joka kerran
esiintyi rouva Whittinghamina, niin olisi voinut luulla hänen
iloinneen siitä, että Hannaford oli toimitettu pois tieltä! Mutta
saattaahan olla niinkin, ettei ilmoitus olekaan lähtöisin häneltä."
"Ehdottoman varmasti uskon, että se on", väitti Hetherwick.
"Jos otamme kaikki huomioon, niin mihin muuhun johtopäätökseen
voimme tulla? Se on lähtöisin rouva Riversreadelta -- ja hänen
neuvonantajaltaan, majuri Penteneyltä, ja siihen on tuo Baseverie
jollakin tavoin sekaantunut. Mutta -- miten?"
"Sitä olisi punnittava", jupisi Matherfield. "He eivät ole kääntyneet
meidän puoleemme tässä asiassa. Se on puhtaasti vapaaehtoinen tarjous
heidän puoleltaan. He ovat kokonaan syrjäyttäneet poliisilaitoksen."
"No niin, minulla on eräs ehdotus", sanoi Hetherwick. "Mielestäni
olisi teidän ja minun parasta pistäytyä Penteneyn puheilla
huomenaamulla. Voimme kertoa heille jotakin, ehkä hekin suostuvat
kertomaan meille jotakin. Joka tapauksessa on voimien hajoittaminen
typerää; meidän olisi viisainta liittyä ponnistelemaan yhdessä."
"Hm!" hymähti Matherfield epäillen. "Mutta nämä lakimiehet -- heillä
on tavallisesti hihaan piilotettuna joku kortti, jonka he iskevät
pöytään valitsemallaan hetkellä. Mutta voimmehan kuitenkin koettaa."
"Tulkaa tapaamaan minua Lincoln's Inn Fieldsin kaakkoisessa kulmassa
kello puoliyksitoista huomenaamulla!" ehdotti Hetherwick. "Penteneyn
toimisto on siellä lähellä. Menemme yhdessä -- ja kysymme suoraan,
mitä tämä ilmoitus merkitsee."
"Hyvä kyllä -- mutta jollei siellä suostuta sitä ilmoittamaan?"
huomautti Matherfield.
"Siinä tapauksessa mainitsemme lady Riversreaden nimen ja
tiedustamme, ovatko lady Riversreade Riversreade courtista ja rouva
Whittingham, joka aikoinaan asui Sellithwaitessa, sama henkilö",
vastasi Hetherwick. "Siinä se! Luullakseni voimme näyttää tietävämme
jo nyt koko joukon asioita."
"Voimme todella lyödä pöytään kortin tai pari", myönsi Matherfield.
"Olkoon menneeksi, herra Hetherwick! Huomenaamulla siis, kuten
ehdotitte!"
Hetherwickin seuraavana aamuna kiiruhtaessa sovitulle kohtauspaikalle
oli Matherfield jo siellä odottamassa. Ensinmainitun johdolla he
lähtivät heti astelemaan pitkin alueen alareunaa.
"Olen saanut hiukan tietoja näistä miehistä, joiden luokse
olemme menossa", ilmoitti Hetherwick. "Konttoristini Mapperley
kertoi minulle heistä jonkun verran; hän on ikäänkuin kävelevä
tietosanakirja. Liike on vanha ja hyvin kunnianarvoisa. Penteney
vanhempi on vetäytynyt syrjään; liike on nykyisin oikeastaan
Blenkinsop & Penteney nuorempi. Ja Penteney nuorempi on majuri
Penteney, joka on niin ihastunut lady Riversreaden hoitolaan
-- ja lady Riversreadeen. Kuten eilenillalla arvasin, hän on
territorialijoukkojen upseeri, joten hän on nyt taaskin omassa
hommassaan. Ja nyt, Matherfield, tehkäämme sotasuunnitelma! Teillä
tietystikin on virallinen valtakirjanne mukananne -- minä taas olen
juttuun kovasti innostunut henkilö, sama mies, joka sattui olemaan
saapuvilla Hannafordin kuollessa. Teidän olisi mielestäni paras
johtaa puhetta."
"No niin, te puututte siihen tarvittaessa?" esitti Matherfield. "Te
osaatte käsitellä lakimiehiä taitavammin kuin minä; olettehan itse
yksi heistä."
"Kokemukseni asianajajista ovat, ikävä kyllä, toistaiseksi perin
vähäiset, Matherfield", vastasi Hetherwick nauraen. "Olen saanut
jonkun asianajo-valtakirjan -- mutta vain sattumoisin! Mutta tässä on
kahdeksansataaviisikymmentäkolme, ja vankka ja vakava vanha talo se
onkin."
Tulijat saivat odottaa jonkun aikaa, ennen kuin ne henkilöt,
joille he lähettivät käyntikorttinsa, millään tavoin näyttivät
huomanneensa ne. Matherfield alkoi jo kiukustua, kun vihdoin
vanhanpuolinen konttoristi opasti heidät perempään huoneeseen.
Suuren kirjoituspöydän ääressä istui mies, jolla oli kylmät silmät
ja liikkumattomat kasvot, kun taas toinen, ulkomuodoltaan melkein
yhtä tuima, seisoi kädet taskussa uunimatolla. Jälkimäisen Hetherwick
heti tunsi majuri Penteneyksi, jonka Rhona oli hänelle osoittanut. He
kumpikin katsoa tuijottivat äänettöminä tulijoita; kirjoituspöydän
ääressä istuva mies osoitti kahden puolen linnoitustaan olevia
tuoleja. Sitten hän katsahti Matherfieldiin. "No?" hän kysyi.
"Herra Blenkinsop, otaksun?" alkoi Matherfield, kumartaen
kohteliaasti kirjoituspöydälle. "Ja herra Penteney?" Toinen kumarrus
uunimatolle. "Juuri niin", myönsi Blenkinsop. "Täsmälleen! No?"
"Teillä on käyntikorttini, hyvät herrat, joten tiedätte, kuka olen",
jatkoi Matherfield. "Poliisi --"
"Hetkinen", keskeytti Blenkinsop. Hän otti pöydältä Hetherwickin
käyntikortin, vilkaisten ensin siihen ja sitten mieheen. "Herra Guy
Hetherwick", hän virkkoi. "Onko herra Hetherwick myöskin saapunut
poliisilaitoksen nimessä? Muistelen nimittäin", lisäsi hän hymyillen
kuivasti, "nähneeni herra Hetherwickin asianajajan kauhtanassa".
"Olin saapuvilla silloin, kun Robert Hannaford kuoli", vastasi
Hetherwick. "Jos olette tutustunut tähän juttuun --"
"Oikein hyvin! Kaikkiin yksityiskohtiin!" sanoi Blenkinsop.
"Siispä tiedätte, mitä näin ja minkälaisen lausunnon annoin
kuulustelussa", jatkoi Hetherwick. "Olen tarkannut juttua siitä
saakka -- ja siitä syystä olen nyt täällä."
"Ette siis nyt ole _amicus curiae_", huomautti Blenkinsop, hymyillen
entistäkin kuivakiskoisemmin. "Ette ole puolueeton neuvonantaja.
Ymmärrän! Entä herra Matherfield -- miksi te olette tullut?"
"Aioin sanoa, herra Blenkinsop, että poliisilaitoksessa on nähty
teidän liikkeenne allekirjoittama ilmoitus, jossa luvataan
viidentuhannen palkkio -- ja niin edelleen", vastasi Matherfield.
"No, tämä Hannafordin juttu on minun hoidossani, ja voin vakuuttaa
teille tehneeni siinä kelpo lailla työtä. Samoin on herra
Hetherwick omalla tavallaan. Meillä on se vakaumus, että Hannaford
myrkytettiin ja että hänen myrkyttäjänsä myöskin myrkytti Granettin
samalla kertaa. Koska nyt joko te tai joku edustamanne henkilö --
otaksuttavasti joku asiakkaanne -- pitää Hannafordin murhaajan
saattamista oikeuden käsiin niin tärkeänä, että tarjoaa suuren
rahasumman tarpeellisista tiedoista, arvelin, että teidän täytyy
tuntea koko joukko asioita, ja esitän teille, hyvät herrat, että
teidän olisi ilmaistava tietonne meidän käytettäviksemme. Toivon,
että ehdotukseni on tervetullut, hyvät herrat."
Blenkinsop naputti sormenpäillään imupaperi-lehtiötä, ja hänen
kasvonilmeensä kävivät vielä tutkimattomammiksi kuin ennen. Penteney
puolestaan pysyi samassa asennossa, jossa oli ollut siitä pitäen, kun
vieraat astuivat huoneeseen, nojaten kädet taskuissa uuninreunustaa
vasten ja silmäillen vuorotellen Hetherwickia ja Matherfieldiä.
Syntyi lyhyt hiljaisuus; vihdoin puhkesi Blenkinsop äkkiä puhumaan.
"Meillä ei taida olla mitään ilmaistavaa", hän alkoi. "Kaikki
sanottavamme sisältyy ilmoitukseen. Suoritamme luvatun palkkion sille
henkilölle, joka hankkii meille tyydyttävät tiedot. Mielestäni se ei
häiritse poliisien työskentelyä."
"Siitä ei ole minulle kovin paljoa apua", väitti Matherfield. "Teidän
tahi teidän asiakkaanne täytyy tietää enemmän! Asiakkaallanne täytyy
olla hyvät syyt luvatessaan niin suuren palkkion. Minusta meidän
pitäisi saada tietoja -- enemmän."
"Minä en voi kertoa teille sen enempää", vastasi Blenkinsop,
"paitsi siinä tapauksessa, että saamme tarvittavat tiedot,
kuten uskomme saavamme, jolloin vitkastelematta ilmoitamme ne
poliisiviranomaisille".
"Se saattaa olla liian myöhäistä", tiukkasi Matherfield. "Tämä
on mutkallinen vyyhti -- siinä sotkeutuu aikalailla lankoja
yhteen." Sitten hän, käsittäen Hetherwickin häneen luoman katseen
kehoitukseksi mennä pitemmälle, lisäsi: "Olemme saaneet käsiimme
koko joukon lankojen päitä -- enemmän kuin kukaan muu. Tiedämme
esimerkiksi, hyvät herrat, kuinka omituisesti lady Riversreade on
sotkeutunut tähän juttuun!"
Ilmeisestä itsehillintä-tottumuksesta huolimatta ei kumpikaan
asianajaja kyennyt salaamaan hämmästystään. Blenkinsopin kasvot
menivät noloiksi; Penteney oikaisihe nojaavasta asennostaan ja jäi
seisomaan suorana. Ja ensimmäisen kerran hän puhkesi puhumaan:
"Mitä tiedätte lady Riversreadesta?"
"Koko paljon, sir, mutta en niin paljoa kuin aion hankkia tietooni",
vastasi Matherfield lujasti. "Mutta tiedän sen, että Hannafordilla
vähäistä ennen äkillistä kuolemaansa oli lady Riversreaden muotokuva;
hän luuli, että lady Riversreade oli sama henkilö kuin eräs rouva
Whittingham, joka oli hänen käsiteltävänään syytettynä petoksesta
kymmenen vuotta takaperin Sellithwaitessa Yorkshiressa. Myöskin minä
uskon, että tämä rouva Whittingham on nyt lady Riversreade, ja saatan
ilmoittaa teille, että käytettävissäni ovat kaikki Sellithwaiten
juttua koskevat tiedot -- se oli noin neljäntuhannen punnan arvoinen
timanttisen kaulaketjun anastaminen arvottomalla maksuosoituksella?
-- --"
Blenkinsop nousi äkkiä seisomaan, kohottaen kättään. "Hetkinen,
pyydän!" hän virkkoi. "Penteney", hän jatkoi liikekumppanilleen,
"pari sanaa sinulle huoneessani!"
Matherfield katsahti voitonriemuisesti poistuvan parin jälkeen ja
purskahti nauramaan, kun ovi oli sulkeutunut heidän välilleen.
"Se sattui, herra Hetherwick!" hän kehaisi. "He näkevät, että
tiedämme enemmän kuin he aavistivat. Mistä johtunee, mutta minusta
tuntuu, että koko tämä ilmoitus on silmänlumetta!"
"Silmänlumetta!" kummasteli Hetherwick. "Mitä tarkoitatte?"
"Sitä, mitä sanon", vastasi Matherfield. "Silmänlumetta! Sillä
koetetaan estää jotakuta vetämästä esiin tuota vanhaa Sellithwaiten
juttua. Siitä voi panna vetoon tuhannen yhtä vastaan. Saatte nähdä,
että nuo lakimiehet ovat palatessaan paljoa herkempiä ilmaisemaan
tietonsa. Nyt heidän on puhuttava -- me kuuntelemme."
"Jos teidän on vielä sanottava jotakin, Matherfield, niin älkää
kuitenkaan mainitko neiti Hannafordin nimeä!" varoitti Hetherwick.
"Hän on perin ikävässä asemassa. Hän tosin meni sinne ottamaan
selvää, mistä voi, mutta tulos on ollut, että hän on alkanut pitää
lady Riversreadesta ja vilpittömästi mieltynyt työhönsä sekä haluaa
jäädä sinne. Hänestä on tämä kaikki tuiki kiusallista, ja se on
saatava oikealle tolalle. Missään tapauksessa älkää sotkeko häntä
juttuun!"
"Kuten sanoin, sir, nuo miekkoset pitävät kyllä palattuaan huolen
puhumisesta", vastasi Matherfield hihittäen. "Saatte nähdä! Jos te
ette tahdo sekoittaa juttuun neiti Hannafordia, eivät he puolestaan
tahdo sekoittaa siihen lady Riversreadea -- tunnen merkit!"
Blenkinsop ja Penteney tulivat äkkiä takaisin ja istuutuivat,
Blenkinsop kirjoituspöytänsä ääreen ja Penteney lähelle häntä. Ja
Blenkinsop kääntyi heti vieraiden puoleen. Hänen käytöksensä oli
muuttunut; nyt hän näytti mieheltä, joka hyvin kiihkeästi haluaa
saada vaikean kysymyksen ratkaistuksi.
"Olemme päättäneet puhua teille avoimesti", hän aloitti heti. "Se
on, kertoa teille kaikki, mitä tästä asiasta tiedämme. Te, herra
Matherfield, poliisilaitoksen edustajana, pitänette ilmaisemiamme
tietoja tietystikin vain teille uskottuina. Minun ei tarvinne pyytää
teitä, herra Hetherwick, pitämään kaikkea, mitä täällä sanotaan --
kuten ymmärrätte! No niin, aluksi tahdon heti painaa mieleenne erään
seikan, ehdottomasti vääjäämättömän tosiseikan. Lady Riversreade
ei ole se nainen, joka kymmenen vuotta takaperin tunnettiin
Sellithwaitessa rouva Whittinghamina, eikä Hannafordkaan luullut
niin!"
"Mitä?" huudahti Matherfield. "Mutta --" hän pyörähti Hetherwickiin
päin. "Kuuletteko?" hän lisäsi. "Mutta mehän tiedämme --"
"Antakaa herra Blenkinsopin jatkaa", sanoi Hetherwick tyynesti. "Hän
selittää kai kaikki."
"Juuri niin", myönsi Blenkinsop. "Ja aloitan, koettamalla selvittää
joitakuita mieleenne pujahtaneita erehdyksiä. Lady Riversreade
ei ole rouva Whittingham. Se muotokuva, jonka Hannaford leikkasi
sanomalehdestä, ei ollut lady Riversreaden."
Sen kuullessaan Hetherwick pakostakin hätkähti.
"Kenen se sitten oli?" hän kysyi. "Sillä totisesti minä luulin sitä
häneksi."
Blenkinsop kumartui ja veti auki kirjoituspöytänsä laatikon.
Asiakirjanipusta hän otti esille sanomalehden, joka oli huolellisesti
taitettu kokoon ja varustettu huomautuslipulla. Levitettyään sen hän
laski sen vieraitten eteen, osoittaen sinisellä kynällä merkittyä
kuvaa. Hetherwick tunsi sen heti taskukirjansa välissä olevan kuvan
kaksoiskappaleeksi. Mutta niissä oli tärkeä eroitus: Hannaford oli
jättänyt pois tekstin leikkaamansa kuvan alta, mutta Blenkinsopin
näyttämässä se oli. Hän säpsähti taaskin lukiessaan: _Madame Anita
Listorelle_.
"Tämän kuvan Hannaford leikkasi sanomalehdestä", selitti Blenkinsop.
"Se ei ole lady Riversreaden kuva."
"No sitten se on hänen kaksoisolentonsa kuva!" huudahti Matherfield.
"Lyön vetoa vaikka kuinka suuresta summasta, että jos kysytte sadalta
ihmiseltä, jotka ovat nähneet lady Riversreaden, onko tämä hänen
kuvansa, he vastaavat myöntävästi ja ovat valmiit vannomaan sen!"
"Tämä", sanoi Hetherwick välittämättä kumppaninsa purkauksesta,
"näkyy esittävän erästä madame Listorellea, joka oheenpainetussa
tekstissä selitetään kuuluisaksi jalokivien tuntijaksi. No, saanko
esittää suoran kysymyksen, joka on yhteydessä keskusteluaiheemme
kanssa? Kuka on madame Listorelle?"
Blenkinsop hymyili oraakkelimaisesti.
"Madame Listorelle", hän vastasi, "on lady Riversreaden kaksoissisar!"