Näin haudan hiljaisen, haudalla poppelin
yökastein siunatun, Auroran kyynelin...
Ja aamun sätehet kun koski siihen,
se helisi kuin patsas Memnonin.
Se hauta oli mun, ja lehtipilarille
soi kuollut sielu kaipuun taivahille...
Ja sävel, jonka kuulin, juur' ol' laulu se,
min laulaa tullut ois mun ihmisille.