Armahin kevät,
luo alas meihin
silmäsi säteilevät!
Riemuna rintahan astu,
lauluna vereen,
tulen lieskana tunteiden talviseen mereen!
Suo meille kaurihin jalat,
suo meille joutsenen sulat,
kalojen evät
keinua helmassas kuin laineilla lastu,
armahin kevät!
Pois pyyhi sameat päivät,
pois huuhdo huolien salat,
ankeat mielialat!
Tee meidät lapsiksi lempes ja laulus,
yhdistä meidät
yhdeksi kanssa luodun muun,
nuortuvan nurmen ja puun,
yhdeksi kanssa sun aurinkotaulus,
tuikkia, piillä
kuin pisar kelmein
tähtenä pienenä hohteessa manttelis helmein!
Armahin kevät,
niinkuin sa herätät lehdet ja levät
ja kutsut linnut,
herätä sielumme soimaan,
kutsu se luoksesi lentoon ja luomisvoimaan,
lintuna, tuulena,
purppurapilvenä taivaalla karkeloimaan,
kuin säde viemään
viestiä päivän,
uskoa auringon voittoon
aamusta iltaan, illasta aamunkoittoon!
Armahin kevät,
naurava, kukkaishapsi,
kuoleman voittaja,
maan satukantelon soittaja,
siivilles nosta
kukkivan katoovaisuuden kuihtuva lapsi
valkeaan joutsenlaivaan
näkemään ihmeitä taivaan,
ihmeitä elämän ikuisen, lempeän lain!
Luo meihin armossa ain'
kasvosi säteilevät,
ikuinen kevät!