Ah, kuinka lyhyt onkaan elon aika!
Ja lyhyemmäksi sen vielä teemme.
Sit' uni uuvuttaa ja kyyneleemme
ja valvottujen öiden sala-taika.
Lie houkot kaikki, suurin houkko minä:
tein kadotetun onnen kuninkaaksi,
mi voimat mursi, hengen maati maaksi.
Pois särkyi elon soihtu säkeninä.
Lie kaikki houkot, kenkään ei kuin minä.