Harjalle halata,
kantaa ja nostaa
tuskan tunteja,
pimeitä päiviä,
lankeavaisia päälle jälleen,
Bastilji-paasia,
orjuuden kiviä,
jotk' ajast' aikaan
sortuvat helmahan vierittäjälleen.
Sisyphoon työssä
raadan ma raukka,
Sisyphoon työtä
kaikki, ah, kaikki me ijäti teemme.
Turhuuden mereen
kuin sadepisarat
tippuvat tunnit
vaivan-täydet,
riemumme, tuskamme, kyyneleemme.
Kirottu, siunattu
Sisyphoon rotu,
kuormansa alla
kisaavat lapset,
joille levon onni on elämän lakko!
Kantaa ja nostaa
pimeitä päiviä,
orjuuden kiviä
tahto on taivaan ja elämän pakko.